Suurin osa Mannerheim-ristillä palkituista oli sodassa korkeassa asemassa, mutta myös kuudelle sotamiehelle myönnettiin tämä Suomen korkein sotilaallinen kunniamerkki. Heidän tarinansa ovat vertaansa vailla.
Eero Seppänen oli punkaharjulainen kirvesmies, joka kunnostautui jatkosodassa panssarivaunujen tuhoajana. Kesäkuussa vuonna 1942 päivämäärällä 14.6 hän tuhosi illan ja seuraavan päivän aamun aikana peräti viisi vihollisen raskasta hyökkäysvaunua.
Seppänen haavoittui lievästi ja kärsi pahasta väsymyksestä, mutta tuhosi päivän aikana vielä yhden vaunun. Seppäsen uroteot helpottivat ratkaisevasti Siiranmäen puolustustaisteluita.
Maanviljelijä ja metsätyömies Emil Pasanen tappoi Suvilahden taistelussa kymmeniä vihollisia, jotka pakenivat rakennuksesta tykkitulen pakottamina.
Jessolan taistelussa Pasanen valtasi yhdessä toisen sotilaan kanssa sillanpääasemankukkulan konepistoolinsa avulla. Hän piti sen yksin hallussaan, vaikka taistelutoveri kaatui.
Pasasen huimin teko nähtiin Prääsän taistelussa, kun hän esti 200 vihollisen hyökkäyksen tilapäiseen puolustusasemaan. Aseenaan Pasasella oli konepistooli, muut suomalaissotilaat oli tilanteessa tehty taistelukyvyttömiksi. Pasasen teko vaikutti ratkaisevasti vihollisen hyökkäyksen epäonnistumiseen.
Siviilissä Pasanen teki myös puusepän töitä.
Ahti Heino syntyi vuonna 1921 ja taisteli jatkosodassa konepistoolimiehenä. Heino oli kaikissa komppaniansa hyökkäyksissä ensimmäisenä vihollisen kimpussa. Talin taistelussa Heino näytteli tärkeää roolia, kun komppanja hyökkäsi vihollisen haupitsipatteria vastaan.
