Mainos

Kuolan saastealue suppea

Kuolan saastepäästöjen vaikutusalue on varsin suppea, eikä sen odoteta jatkossakaan juuri laajenevan nykyisestä.

Rovaniemellä tänään julkistettu monikansallinen selvitys selittää, että eräät aiemmin kaukokulkeumaksi tulkitut alkuainepitoisuudet mm. Lapissa ja Pohjois-Norjassa ovat peräisin paljolti luonnosta itsestään sekä ihmisen paikallisesta toiminnasta.

Kuolan ekogeokemia-projektin tulokset vahvistavat, että Luoteis-Venäjän nikkeli- ja kuparisulatot laskevat pahimmat päästönsä teollisuuslaitosten välittömään läheisyyteen. Selvityksen Suomen projektijohtaja Matti Äyräs sanoo, että pahin tuhovyöhyke ulottuu 10-20 kilometrin etäisyydelle piipuista ja normaaleihin taustapitoisuuksiin päästään 100-150 kilometrin päässä saastelähteistä.

Lapissa Kuolan päästöjen vaikutukset rajoittuvat lähinnä aivan Inarin itäosiin. Samoin Norjassa ne ilmenevät itärajan tuntumassa. Kokonaisuudessaan etenkin Lappi on säilynyt varsin puhtaana. Kuolan Nikelin ja Montsegorskin sulattokeskittymiä ympäröivillä teollisuusaavikoillakin päästöt ovat kasautuneet pintamaahan. Humuksen alla olevan maannoksen alin kerros 0,5-1,0 metrin syvyydessä on jo luonnontilaista, saastumatonta pohjamaata.

Myös ihmisen toiminnasta aiheutuneet radioaktiiviset pitoisuudet ovat alhaisia pintamaanäytteissä. Ne lasketaan 1960-luvun ydinkokeiden tuomien laskeumien jäämiksi. Korkeimmat pitoisuudet ovat Barentsinmeren rannalla Norjassa.

Poron vaikutus

Selvityksen mukaan eräät perinteisesti kaukokulkeutumana tutkitut alkuainepitoisuudet johtuvat pikemminkin kasvillisuusvyöhykkeistä, biomassatuotannosta sekä ihmisen paikallisesta toiminnasta kuten liikenteestä.

Tutkittujen alkuaineiden pitoisuuksien vaihtelut sekä humuksessa että sammalessa ovat suuria niilläkin alueilla, joille teollisuuden päästöt eivät ulotu. Kasvillisuus- ja ilmastovyöhykkeiden vaihtuminen näkyy alkuaineiden jakaumassa. Barentsinmeren rantavyöhykkeellä myös merisuolat vaikuttavat jakaumaan.

Esiin nostetaan niin ikään porotalouden jälki. Norjan Finnmarkissa on eroosioalue, joka on laajempi kuin Kuolan sulattokeskittymien ympäristö. Tutkimuksen kartoissa eroosiomaat värittyvät samalla värillä kuin Venäjän puolen teollisuusaavikot. Selitystä haetaan lähinnä poroista, jotka ovat liiaksi kalunneet aran pintakasvillisuuden.

Tutkimusta laajennetaan

Noin 25 miljoonaa markkaa maksanut Kuolan ekogeokemia-projekti aloitettiin vuonna 1991. Noin 50 alkuaineen ja radionuklidin pitoisuudet on työn aikana analysoitu koko Pohjois-Suomen, -Norjan ja Kuolan kattavalla alueella, jonka pinta-ala on kaikkiaan miltei 190 000 neliökilometriä.

Kolmen maan geologisten tutkimuslaitosten, useiden yliopistojen ja säteilyturvallisuuden tutkimuslaitosten yhteistyö julkaistiin 745-sivuisena tietokirjana. Atlas esittelee yli 400 karttana alkuaineiden alueellista jakaumaa ja yhteensä noin 650 näyteasemalla tehdyt havainnot kertovat alueen luonnon tilasta.

Vastaava tutkimus aiotaan ulottaa kattamaan koko Luoteis-Venäjä ja Suomi. Vuosille 1998-2003 sijoittuvan hankkeen kustannukset arvioidaan 20 miljoonaksi markaksi.
(STT)

Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.