Arviolta yksi suomalainen kuolee ulkomailla joka päivä. Useimmiten kuolemat tapahtuvat suomalaisille tutuissa kohteissa, Ruotsissa, Thaimaassa ja Espanjassa.
Kun tieto kuolemasta tulee, ulkomailla mukana olevat omaiset tai matkatoimisto ilmoittavat asiasta paikallisille viranomaisille. Yleensä paikallinen poliisi välittää tiedon konsulaattiin tai suurlähetystöön.
Sieltä tieto kulkee Suomeen ulkoasianministeriön konsuliasioiden yksikköön, joka ottaa yhteyttä kuolleen kotipaikkakunnan poliisiin. Poliisi vie tiedon lähiomaisille, jos he eivät ole olleet mukana matkalla.
– Kuolema on aina viranomaisasia ja tulee useimmiten tietoon omaisten tai matkanvälittäjien kautta, sanoo hallinnollinen ulkoasiainsihteeri Seppo Taurén ulkoasianministeriön konsuliasioiden yksiköstä.
Matkavakuutus on erittäin tärkeä
Jos kuolleella on matkustajavakuutus, se korvaa kotiutuksen arkussa tai tuhkauksen ja uurnan kuljettamisen Suomeen.
Taurén korostaa matkavakuutuksen tärkeyttä. Ilman vakuututusta tuhansissa euroissa liikkuvat kustannukset jäävät lähiomaisille.
On myös tapauksia, ettei poliisi Suomessa löydä omaisia tai omaiset eivät halua osallistua korvauksiin. Tällaisissa tilanteissa hautaaminen jää paikallisten viranomaisten hoidettavaksi.
– Paikallisviranomaiset vastaavat siitä, että henkilö haudataan paikan päällä. Edustuston tehtävänä on pyytää kuolemantodistus, jotta kuolema voidaan rekistöröidä Suomeen.
Taurénin mukaan tällaisiin tilanteisiin joudutaan äärimmäisen harvoin, vain muutaman kerran vuodessa.
Arkkukotiutus on yleisin
Kuolemansyy selvitetään aina oleskelumaassa. Jos vainaja kotiutetaan arkussa, oikeuslääkäri selvittää kuolemansyyn vielä Suomessa.
Saurénin mukaan arkkukotiutus on yleisempi. Uurnassa saapuu vain kymmenen prosenttia ulkomailla kuolleista suomalaisista.
Yleensä vainajan kuolemasta kotiutukseen menee viikosta kahteen.
– Kotiutus elää omaa elämäänsä. Seuramatkoilta vainaja palaa harvoin kotiin samaan aikaan muiden kanssa.
Lue lisää: Suomalaisten surmat ulkomailla ratkoo paikallinen poliisi