Helsingin Latokartanossa pari viikkoa sitten tapahtunut perhesurma on herättänyt jälleen kysymyksen, miksi lasta ei saatu ajoissa turvaan.
Tapauksessa lasta ei otettu huostaan, vaikka poliisit saattoivat käydä heillä äidin käytöksen vuoksi useita kertoja päivässä.
Samasta puhuttiin jo 8-vuotiaan Vilja Eerikan kuoltua isänsä ja äitipuolensa käsissä kymmenen vuotta sitten.
– Sydän särkyy joka ikinen kerta, sanoo mikkeliläisen Parikanniemen lastenkodin johtaja Matti Pasanen.
13:45
Pasasen mukaan yksikin vastaava tapaus on liikaa. Samalla hän muistuttaa, että inhimillisessä työssä tulee inhimillisiä erehdyksiä, eikä lapsen huostaanotto ole aina yksiselitteinen asia.
– Onnistumisista tai kasvutarinoistahan ei uutisoida. Tämä on sillä tavalla hyvin mustavalkoinen kenttä sellaisen ihmisen silmin, joka ei ole alalla. Usein uutisiin nousee traaginen juttu, missä on äärimmäinen tapahtunut. Siitä tulee kuva, että lastensuojelu on epäonnistunut.
Salassapitovelvollisuus ja lain puitteet estävät ammattilaisilta onnistumisista kertomisen. Kun tulee kritiikkiä siitä, mitä ei ole tehty, ei voida näyttää niitä onnistuneita asioita, joita sen sijaan on tehty, Pasanen sanoo.
Lue lisää: Yonatan Gebrenegus kävi läpi useita laitoksia ja tuli täysi-ikäiseksi koulukodissa – nyt hän kertoo, miksi nuoret syrjäytyvät
Joka vuosi täysi-ikäistyy satoja lapsia, joilla on takanaan vähintään kymmenen sijoituspaikkaa – "Tämä on valtavaa rakenteellista pahoinpitelyä lapsia kohtaan"
Miksi varhainen puuttuminen ongelmiin ei aina toteudu?
Pasasen mielestä ammattilaisellakaan ei aina ole keinoja ottaa asiaa puheeksi.
– Tässä järjestelmässä asioiden pitää kriisiytyä huomattavasti enemmän ennen kuin puututaan. Ennaltaehkäisyn teho olisi aina parempi ennen kriisiytynyttä vaihetta, jolloin nuori tai lapsi oireilee niin pahasti, että perhe on pulassa.