Kulttuurivuonna ennätysmäärä veistosnäyttelyitä

Tapio Junnon auringosta häikäistyneet rosoiset ja särmikkäät pronssiset pukumiehet ja Ukri Merikannon mustasta graniitista tai teräksestä hiotut linjakkaat lintukodot -kahden maamme eturivin kuvanveistäjän teemoista tunnistaa heti heidän käden jälkensä. Merikannon linjakkaiden, geometristen, keveiden ja raskaiden kappaleiden vuoropuhelusta, Junnon aurinkoa päin kulkevasta kravattimiehestä, joka vaivihkaa hakeutui taiteilijan ilmaisuun.

-Mulla oli rippipuku ja uuspuku ja milloin mikin puku tai velipojalta lainattu puku ja koko elämä rupes niin ku kohdistumaan pukuun.Se puku alkoi sitten tulla näihin kuviin mukaan. Ei varsin suunnitelmallisesti, naureskelee Tapio Junno.

-Minä lainaan suurta Johan Sebastian Bachia ja sanon, että ei taiteilijalla pidä olla mielikuvitusta ja minulla ei ole ainakaan, joten jos jotain löydän niin tiedän, että olen teemojeni vanki. Toivon kyllä, että teemat ovat sitten vapautuneita, kertoo Ukri Merikanto.

Junnon prässihousumiehet ovat joskus myös tuskaisia. Pronssikasvoille on pysäytetty huuto tai otsaan on lyöty kidutuspiikki. Runollisissa töissään taiteilija yhdistää taitavasti pronssin eri sävyt, rosoisen mustan ja vihreän sekä kimaltevan kullan värin. Ukri Merikannon taivaita kurkottavissa teoksissa on sinfonista voimaa. Kuuluisan säveltäjasuvun pojalle on musiikki aina ollut lähellä.
-Kyllä se varmaan alitajuisesti on vaikuttanut. Musiikissahan on kaikki samat kuin kuvataiteessa, myös kyllä kirjallisuudessa, siis: vauhti, poljento, hidastus ja rytmi.

Kahden taiteilijan töissä on läpi ihmiskunnan toistuvia symboleja ja muotoja, jolla veistäjät kuvaavat näkemyksiään.
-Abstraktiohan on aina olemassa,siis kaikessa taiteessa , liittymättä siihen mitä suuntaa se edustaa. Se pitää vaan löytää, kiteyttää Junno.
(MTV3)