Krugman: Euroopan johtajat eivät käsitä mitä kriisin ratkaisu vaatii

Taloustieteen Nobelin muistopalkinnon vuonna 2008 voittanut Paul Krugman on jälleen eurojohtajien kurkuissa kiinni.

The New York Timesin uusimmassa kolumnissaan hän kirjoittaa, että hän on samaan aikaan sekä kauhuissaan että tylsistynyt uusista euron pelastamisneuvotteluista.

Toisaalta Euroopan tilanne on todella pelottava: euron koko olemassaolo on uhattuna. Euroalueen kansantuotteesta kolmasosa tulee maista, jotka joko ovat jo rahoituskriisissä tai matkalla sinne. Jos euro romahtaa, samalla romahtaa maailmantalous.

Toisaalta Euroopan johtajat näyttävät tarjoavan ratkaisuksi sitä samaa kuin ennenkin. Ongelmamaille tarjottaneen lisää markkinoiden ulkopuolista, halpaa lainaa. Se saattaa estää välittömän katastrofin.

Johtavat poliitikot eivät kuitenkaan näytä olevan valmiita hyväksymään sitä, että euroalueen vahvempien talouksien on jatkettava elvyttävää talous- ja rahapolitiikkaa. Jos näin ei käy, kaikki muut ratkaisut ovat vain väliaikaisia ja lopulta tuomittuja epäonnistumaan, väittää Krugman.

Kriisin siemenet jo vuodessa 1999

Kun euro otettiin vuonna 1999 käyttöön tilivaluuttana, se johti suureen talousbuumiin euroalueen reunamaissa. Sijoittajat luulivat virheellisesti, että yhteinen valuutta teki Kreikan, Portugalin tai Espanjan lainoista yhtä turvallisia kuin Saksan vastaavista lainoista.

Velkarahoitusbuumi ei kuitenkaan yleisesti koskenut valtioita, vaan yksityistä ja yritysten kulutusta. Erityisesti Espanjassa rakennusbuumi ja -kupla oli huikea. Sekä Espanjassa että Irlannissa valtion talous oli kuitenkin plussalla ennen vuotta 2008.

Kun velkarahoitus äkisti loppui, tuloksena oli sekä talouskriisi että valtion rahoituskriisi. Lama romautti verotulot ja vei budjetin miinukselle. Samalla pankkien pelastaminen kasvatti valtion velkaa räjähdysmäisesti. Kaiken lisäksi sijoittajat tajusivat, että kaikki eurovelka ei olekaan yhtä turvallista.

Säästäminen voi toimia Espanjassa ja Italiassa

Poliitikkojen ja monien asiantuntijoiden vastaus kriisiin on ollut säästäminen ja menoleikkaukset. Krugmanin mielestä Kreikassa ratkaisu ei voi toimia, sillä se tuhlasi aivan liikaa myös taloudellisesti hyvinä vuosina ja on nyt velkaa enemmän kuin se voi koskaan realistisesti maksaa takaisin. Säästölinja ei toimi myöskään Portugalissa eikä Irlannissa, joilla molemmilla on eri syistä valtava määrä velkaa.

Sen sijaan jos Espanjan ja Italian "talouksien ulkopuoliset seikat" ovat kunnossa, selvinnevät ne kriisistä kohtuullisella säästämisellä. Espanjan velkataakka ei edelleenkään ole hirveän suuri, ja Italian budjettialijäämä on pieni, vaikka velkaa onkin paljon.

Valitettavasti eurojohtajat näyttävät tekevän kaikkensa, jotta "talouksien ulkopuoliset seikat" eivät olisi kunnossa.

Vahvat taloudet eivät nyt saa säästää

Yksityinen kysyntä ongelmamaissa on romahtanut. Samalla julkisen sektorin menot pienenevät säästökuurien takia. Ainoa alue, mistä töitä ja kasvua on tällaisessa tapauksessa mahdollista saada, on vienti. Euromaat vievät tavaraa lähinnä toisilleen.

Vienti ei kuitenkaan voi alkaa vetää, jos myös vahvemmat taloudet säästävät. Tällöin on vaarana, että koko euroalue vajoaa taantumaan.

Ongelmamaiden pitää lisäksi saada kilpailukykynsä takaisin suhteessa euroalueen vahvoihin talouksiin. Krugmanin mielestä tämä ei olisi kovin vaikeaa, jos inflaatio Saksassa olisi 3-4 prosenttia. Tällöin esimerkiksi Espanja ja Italia saisivat kilpailukykyään takaisin jo sillä, että inflaatio pysyttelisi niissä maissa nollan tuntumassa.

Valitettavasti Euroopan keskuspankki (EKP) ei näytä suostuvan tähän. Siellä tehtiin Krugmanin mukaan hirvittävä virhe juuri ennen vuoden 2008 finanssikriisiä, kun korkoja nostettiin toistuvasti. Eikä mitään opittu, sillä vielä keväällä EKP aloitti koronnostot uudestaan.

Nyt markkinat odottavat Saksan inflaation pysyvän prosentissa per vuosi seuraavat viisi vuotta. Tämä antaa olettaa, että ongelmamaissa luvassa on deflaatio. Tämä sekä pahentaa niiden lamaa että tekee velkataakasta entistä suuremman.

Krugman ei näe merkkejä siitä, että Euroopan vahvojen talousmaiden poliitikot suostuisivat miettimään tiukan rahan politiikkaansa uudelleen. Eikä näy merkkejä siitäkään, että EKP miettisi inflaatiopolitiikkaansa.

Lue myös:

    Uusimmat