Kriitikko: Puhdistuksen viesti menisi vähemmälläkin perille

Sofi Oksasen romaani Puhdistus sai ilmestyessään hurmioituneen vastaanoton ja on kaikkien aikojen myydyimpiä kotimaisia romaaneja. Antti J. Jokisen valinta Puhdistuksen ohjaajaksi oli yllättävä. Odotin näkeväni sokeroitua kärsimystä ja läpisävelletyn tarinan, jossa lähes jokaista käännettä ja tunnetta alleviivattaisiin musiikilla. Näin ei tapahdu. Jokinen käyttää Tuomas Kantelisen lyyristä musiikkia maltillisesti ja osaa onneksi antaa arvoa myös hiljaisuudelle.

Elokuva tarkkailee kirjan tavoin Viron julmaa lähihistoriaa voimakkaiden yksilötarinoiden kautta. Väkivallan esittämisessä elokuva on taiteenlajeista piinallisin. Raiskaus- ja kidutuskohtauksissa kärsimystä joutuu katsomaan sietämättömän läheltä ja pitkään. Viesti menisi vähemmälläkin perille, katsojan mielikuvitukselle olisi voitu jättää enemmän tilaa.

Laura Birniä ja Liisi Tandefeltia, nuorta ja vanhaa Aliidea, ei voi liikaa kehua. He tulkitsevat pakahduttavan herkästi naista, jolla ei ole ollut elämässä tarjolla hyviä valintoja. Heidän kasvoistaan näkee, kuinka rakkauden ja isänmaan pettämä nainen on vaarallinen. Oksasen romaani on saanut arvoisensa elokuvatulkinnan.

Minna Karila

Verkkoroolipeli Guild Wars 2

World of Warcraftin hallitsemilla verkkoroolipelimarkkinoilla monet ovat alkaneet jo kaivata vaihtelua. Haastajia on tullut ja mennyt, mutta jättiläisen johtoasema ei juuri horju.

Monet toivovat varsin ankeaan markkinatilanteeseen vastausta NCSoftin Guild Wars 2:sta. Pelaajien väliseen taisteluun keskittyneen Guild Warsin jatko-osaan onkin kohdistettu melkoiset odotukset.

Guild Wars 2 pyrkii huomioimaan sekä kaverien kanssa pelaavat että yksinäiset soturit. Pelin tehtävä- ja taistelurakenne on toteutettu siten, että se rohkaisee tuntemattomiakin pelaajia auttamaan toisiaan. Jos useampi pelaaja on saman hirviön kimpussa, kykenee peli arvioimaan jokaisen suorituksen erikseen.

Kovimpiin kilpailijoihin verrattuna pelimaailma on kuitenkin valitettavan hengetön. Lisäksi juuri julkaistua peliä vaivaavat sekä kasvukivut että suoranainen keskeneräisyys. Tuntemattomien kanssa pelaamaan rohkaiseva pelimekaniikka ja kuukausimaksuttomuus tekevät siitä kuitenkin kiinnostavan vaihtoehdon.

Tero Lehtiniemi

Helsingin barokkiorkesteri ja Minna Pensola - Vivaldin Vuodenajat

Kun Suomeen viimein on saatu vanhan musiikin metkut tunteva barokkiorkesteri, mitä järkeä oli pyytää Vivaldi-solistiksi modernin viulun papitar Minna Pensola? No se järki, että Pensolapa oli varta vasten opetellut myös barokkiviulun. Siitä hän vapautti Espoon tuomiokirkon alttarille ne samat demonit jotka Vivaldia muinoin vaivasivat.

Entä mitä järkeä Pensolan ja Helsingin barokkiorkesterin oli esittää hissimusiikkina puhki kuluneet Vuodenajat, kun Vivaldilla on satoja tuoreempia konserttoja? No se järki, että Vuodenaikoja kuulee vain hisseissä, ja tulkintoina, jotka laimeudessaan ovat petkutusta.

Tässä konsertissa Vuodenaikojen ukkosmyrsky kasteli, helle läkähdytti ja pakkanen puri yleisöä niin rajusti, että väki hoippui konsertista oikealla tavalla järkyttyneenä. Välillä orkesterin svengi ja solistin etukeno törmäsivät, välillä Pensolalla oli ongelmia virityksen kanssa. Mutta Pensolan laaja-alaisuus ja rohkeus voittivat taas, ja Vivaldin Vuodenajoille palautettiin kunnia.

Kare Eskola

(MTV3)