Kriisityöntekijä: Läheinen voi surra kadonnutta vuosikymmeniä

– Aluksi läheiset ovat shokissa, jolloin tilanne tuntuu epätodelliselta. Jos ajatellaan aivotoimintaa, niin siinä järjen osuus ei ole niin voimakkaasti käytössä kuin muut aistihavainnot.

Rusin mukaan ihminen reagoi tilanteeseen erilaisilla reaktioilla, kuten taistele, pakene ja lamaannu.

– Osa lähtee toimimaan ja tekemään hirveästi, osa puolestaan yrittää välttää siitä muistuttavia asioita ja voivat jopa eristäytyä. Joillekin tilanne tuottaa erilaisia pelkoja, jonka seurauksena tapahtuu lamaantuminen, kun tilanne tuottaa suunnatonta epätoivoa.

Tilanteen tuoma epävarmuus on sekä psyykkisesti että fyysisesti rankkaa ja ihmisen keho reagoikin epävarmuuteen hyvin voimakkaasti.

– Pulssi hakkaa ihan hirveästi ja verenpaine nousee. Myös aineenvaihdunta muuttuu, kuvailee Rusi.

Katoamistilanteesta tekee henkisesti erityisen rankan se, ettei läheisellä ole mitään, jonka avulla hän voisi lopullisesti käsitellä asiaa. Minkäänlaista surun mahdollisuutta ei Rusin mukaan ole, koska ei ole mitä surra. Hän sanookin, että tällöin erilaiset ajatukset ja mielikuvat valtaavat mielen ja usein ihminen ajattelee pahinta mahdollista tulosta.

– Kyseessä on vähän tällainen maaginen ajattelu, että jos ajattelen pahinta, niin se tapahtuu varmasti, mutta eihän me voida ajatuksilla ketään kuolettaa, Rusi muistuttaa.

Surutyö voi kestää vuosikymmeniä

Kuten muissakin kriisitilanteissa, myös kadonneen omaiset tarvitsevat lähelleen ihmisiä, jotka tukevat heitä tarpeen mukaan. Apuna voi Rusin mielestä olla niin arkipäivän askareissa kuin juttukaverina.

– Olisi tärkeää, että lähellä olisi ihmisiä, joita katoaminen ei niin voimakkaasti kosketa. Vaikka puhuminen voi olla aika työlästä ja hankalaa juuri siksi, ettei omille olotiloille ja tuntemuksille löydy helposti sanoja, on tärkeää, että olisi olemassa kuitenkin joku, jolle tarvittaessa voisi puhua.

Jos varmuutta kadonneen läheisen kohtalosta ei tule koskaan, voi suruprosessi kestää Rusin mukaan vuosikymmeniä. Hän sanoo, että mukaan mahtuu tavallista elämää ja arkea, mutta aika-ajoin muistot katoamisesta palaavat mieleen.

– Läheinen alkaa elämään tapahtumaa uudelleen sekä mieleltään että keholtaan, ikäänkuin tapahtuma olisi tässä ja nyt, vaikka se olisi voinut tapahtua jo kymmenen vuotta sitten.

Toivo kadonneen Karoliinan löytämisestä kunnossa hiipuu

(MTV3)