Helsingissä Korkeasaaren yhteydessä toimiva Villieläinsairaala on lähes tupaten täynnä. Hoidossa on noin 200 eläintä. Kesällä sairaala täyttyy, kun ihmiset liikkuvat paljon luonnossa. Ihmisten kanssa samoille reiteille osuvat monien eläinlajien poikaset.
– Kesäisin meille tuodaan paljon orpoja poikasia, joiden kuntouttamisessa menee aikaa, sanoo Korkeasaaren eläintenhoidon ja suojelun johtaja Nina Trontti.
Yleisimmät nisäkkäät Villieläinsairaalassa ovat siilit ja oravanpoikaset. Myös lintupotilaita on paljon, ja viime vuosina hoidossa on ollut paljon kalalokkeja, tervapääskyjä ja mustarastaita.
Talvisin sairaala hiljenee. Silloin hoidossa on lähinnä nälkiintyneitä ja kylmettyneitä pöllöjä sekä talven yli hoitoon jääneet siilit.
Villieläinsairaala oli viime viikolla otsikoissa, kun Suomeen rantautunut mursu kuoli matkalla sairaalaan. Mursu oli huonossa kunnossa ja vakavasti nälkiintynyt.
Sairaalassa kuntoutetaan, tutkitaan ja neuvotaan
Villieläinsairaalan tarkoituksena on kuntouttaa eläimet, jotta ne voivat palata takaisin luontoon. Usein eläimen löytänyt ihminen palauttaa kuntoutuneen eläimen takaisin kotikonnuilleen tai henkilökunta etsii sille uuden, sopivamman alueen.
Korkeasaaren villieläinsairaalan toiminta on muutakin kuin yksittäisten eläinten kuntoutusta. Sairaala osallistuu tutkimuksiin ja koulutuksiin. Muun muassa WWF:n öljyntorjuntakoulutusta on johtanut Korkeasaaren eläinlääkäri. Eläinlääkärit ja viranomaiset saavat myös neuvontaa Korkeasaaren ja Villieläinsairaalan henkilökunnalta.
Ulkona puuhaillessa pitää ottaa luonto huomioon
Osa Korkeasaareen päätyvistä eläimistä on vahingoittunut ihmisen toiminnan vuoksi. Trontti muistuttaa ottamaan ympäröivän luonnon huomioon kesäpuuhissa.
Ruohoa leikatessa täytyy pitää silmät auki eläinten varalta ja kalastaessa pitää yrittää saada katkenneet siimat, ongenkoukut ja katiskat pois luonnosta.
Jos löytää apua tarvitsevan eläimen, pitää löytää oikea auttava taho. Helsingin alueella voi ottaa yhteyttä Villieläinsairaalaan. He ottavat vastaan eläimiä Korkeasaaren lipunmyyntipisteellä. Helsingin ulkopuolella yhteyttä voi ottaa paikalliseen eläinsuojelutahoon.
Hätänumeroon voi olla yhteydessä, jos loukkaantunut eläin voi olla vaaraksi itselleen tai muille ihmisille. Jos kyseessä on orpo poikanen, ennen yhteydenottoa kannattaa käyttää omaa harkintaa eläimen tilasta.
– Yksinäistä poikasta voi ensin seurata hetken, jotta voi varmistua eläimen avuntarpeesta, sanoo Trontti.
Suomen laki velvoittaa auttamaan hädässä olevaa eläintä. Suuri osa eläinpelastustoiminnasta perustuu silti vapaaehtoisuuteen. Trontin mielestä toiminnan pitäisi olla enemmän viranomaisjohtoista.
– Meidän ihmisten velvollisuus on auttaa eläimiä, mutta mitä sitten tapahtuu jos vapaaehtoisia ei löydy? pohtii Trontti.
Sairaalan riesana virustaudit
Koronapandemia on vaikuttanut villieläinsairaalan varotoimiin. Näätäeläimet ovat herkkiä koronalle, joten niitä hoitaessa henkilökunnan piti ottaa huomioon hygienia entistä tarkemmin, esimerkiksi käyttämällä kasvomaskeja. Myös koronasulut vaikuttivat yhteydenottojen määrään.
– Pahimpina sulkuaikoina ihmiset innostuivat ulkoilemaan, ja silloin yhteydenottoja tuli valtavasti, kertoo Trontti.
Toinen tauti, joka on aiheuttanut varotoimia, on lintuinfluenssa. Villieläinsairaala joutui sulkemaan ovensa viime vuonna, koska aulaan tuotiin kanahaukka, jolla todettiin lintuinfluenssa. Tilat jouduttiin saneeraamaan.
Villieläinsairaalassa ei hoideta lainkaan kesykyyhkyjä niillä esiintyvän paramyksoviruksen vuoksi. Virus leviää helposti kyyhkyihin ja vesilintuihin.
Mursulla oli parhaat mahdolliset auttajat
Trontin mukaan eksoottisia lajeja heille tulee vastaan hyvin vähän. Joskus apua voi tarvita jokin erikoisempi lintu- tai lepakkolaji. Silloin he ovat yhteydessä lajin asiantuntijoihin.
– Mursu, joka ei edes kuulu suomalaiseen lajistoon, oli todella harvinainen tapaus meillä, kertoo Trontti.
Villieläinsairaala oli mukana Kymenlaaksossa liikkuneen mursun tilanteen arvioinnissa viranomaisten pyynnöstä.
– Korkeasaaren eläinlääkäri on Suomen paras nukuttamaan merinisäkkäitä ja olemme paras taho järjestämään suuren eläimen kuljetuksen, sanoo Trontti.
Sosiaalisessa mediassa viranomaisten toimintaa on kritisoitu paljon. Ensimmäistä kertaa Trontin uran aikana hänen sähköpostiinsa on tullut hyvin kritisoivia viestejä. Hän on kuitenkin hyvillään siitä, että mursu keräsi niin paljon kiinnostusta. Trontti toivoo, että tapahtuneesta viriäisi lisää keskustelua eläinten auttamisesta ja luonnon monimuotoisuudesta.
– Aina kun ihmiset kiinnittävät huomiota luontoon, se ilahduttaa minua.