Korhonen: Alhainen äänestysinto ihmetyttää

Hänen mukaansa edes uuden kuntalain mahdollisuuksia ei ole hyödynnetty yhdenkään kunnan päätöksenteossa. Lainuudistuksen oli määrä parantaa tiedottamista ja lisätä osallistumista. Käytännössä vain tiedotus on kohentunut, suree Korhonen. Pormestaritoiveet eivät hänen mielestään sovi myöskään yhteen sen kanssa, että valtuustojen valtaa moititaan liian kapeaksi.

-Samaan aikaan haikaillaan pormestaria, jolle annettaisiin valtuuston valtaa, hän ihmettelee. Ministeri sanoo vielä pohtivansa ristikkäisin tuntein, eivätkö ihmiset tunne tarvetta vaikuttaa vai eivätkö he usko voivansa vaikuttaa. Kyse saattaisi siis olla myös siitä, että asiat ovat hyvin eikä ihmisiä Korhosen mielestä kannata syyllistää vaaleissa vaikenemisesta.
-Ei siitä velvollisuutta voi vääntää, hän katsoo. Kuntaministeri ei kuitenkaan oikein ymmärrä, miksi ihmisille läheiset asiat eivät jaksa kiinnostaa. -Ihmetyttää ja kummastuttaa ja mietityttää, hän myöntää.

Muuttajat nukkuvien puolelle

Kuntaliiton toimitusjohtaja Risto Parjanne sen sijaan myöntää, ettei vähäinen vilkkaus tullut yllätyksenä. Poliittinen tapakulttuuri on hänen mukaansa löystynyt eivätkä esimerkiksi puolueiden paikallisjärjestöt vedä väkeä. Politiikkaa tyydytään seuraamaan tiedotusvälineistä, ja jos se vaikuttaa epämiellyttävältä, äänestäminen jää. Kokoaikaisen vaikuttamisen sijasta asioihin tartutaan suoraan, kun kyse on vaikkapa lapsen koulupaikasta tai paikallisista liikennejärjestelyistä.

Äänestystottumuksen unohtuminen saattaa Parjanteen mielestä liittyä myös vilkkaaseen muuttoliikkeeseen. -Ihmiset eivät ehkä ole juurtuneet kaupunkeihin. Valtio-opin professori Kyösti Pekonen Helsingin yliopistosta vahvistaa, että kaupunkiin muutto muuttaa perinteisesti äänestyskäyttäytymistä. Aiemmin muuttajat vaihtoivat puoluetta, mutta nyt uutta kiinnostavaa vaihtoehtoa ei näytä löytyvän ja uudet kaupunkilaiset jäävät nukkuvien puolelle.

Politiikantekijöiden kriisi

Pekosen mielestä alhainen äänestysinto ei ole niinkään koko demokratian vaan nykyisten poliittisten toimijoiden kriisi, jos se yleensä kriisi on.
-Ei koeta, että niiden kautta voitaisiin vaikuttaa. Riskinä on se, että vaaliosallistumisen vähetessä tyytymättömyys kanavoituu aikanaan muulla tavoin. Tämä voi horjuttaa yhteiskunnan vakautta, varoittaa Pekonen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa demokratiaa on tulkittu liberalistisen perinteen mukaan niin, että alhaista äänestysintoa on pidetty vakauden merkkinä ja korkeaa äänestysprosenttia huolen aiheena.

Pekosen mielestä osallistuvan demokratian ihanne on kuitenkin ajan mittaan turvallisempi vaihtoehto. Hän huomauttaa, että äänestysvilkkauden laskiessa uurnilta jäävät yleensä juuri ne, joilla olisi syytä saada äänensä kuuluviin.

Pekonen ei usko, että äänestäjien kosiskelu aina uusin keinoin pitkän päälle auttaa. Markkinakeinot tepsivät kuitenkin silloin, kun vaalit ovat nyt käytyjen tapaan "epäpoliittiset" eli ratkottavana ei ole suuria poliittisia ongelmia. Tutkija huomauttaa, että ainakin yksi kikka Suomessa on kokeilematta: loanheittoon ja mustamaalaamiseen ei juuri ole turvauduttu. Muualta maailmasta tutut likaiset keinot, "dirty tricks" saattavat vielä joskus nousta vaaliaseeksi meilläkin.

(STT)