Konkurssilain muutoksesta lakiesitys

Oikeusministeriössä on valmistunut ehdotus uudeksi konkurssilaiksi. Uusi laki korvaisi voimassa olevan, jo vuodelta 1868 periytyvän konkurssisäännön. Lakiehdotuksen valmistellutta työryhmää johti oikeusneuvos Mikko Könkkölä korkeimmasta oikeudesta.

Oikeusministeri Johannes Koskinen sanoo olevansa tyytyväinen siihen, että pitkään vireillä ollut konkurssilainsäädännön uudistus on loppusuoralla.

- Työryhmä on tehnyt ansiokasta työtä. Lakiehdotus lisäisi lainsäädännön selkeyttä ja ennakoitavuutta. Tärkeintä on, että lainsäädäntö saadaan nykyaikaiseksi kaikilta osin ja että uuden julkisselvityksen avulla konkurssiin liittyviä väärinkäytöksiä voidaan tutkia nykyistä laajemmin, ministeri korostaa.

Ehdotus on lähetetty lausuntokierrokselle. Oikeusministeriön tavoitteena on, että hallituksen esitys asiasta annetaan eduskunnalle vielä tämän kevään aikana niin, että se ehditään käsitellä tällä vaalikaudella. Voimaan laki tulisi vuoden 2003 aikana.

Menettely säilyisi pääosin nykyisenä

Uusi konkurssilaki koskisi edelleen kaikenlaisia velallisia, yrityksiä niiden yhteisömuodosta, toimialasta ja koosta riippumatta samoin kuin yksityishenkilöitä ja kuolinpesiä.

Konkurssin aloittamisen edellytyksenä olisi velallisen maksukyvyttömyys. Oikeus hakea velallinen konkurssiin olisi edelleen velallisella itsellään ja velkojalla.

Konkurssimenettelyn vaiheet ovat ehdotuksessa suurin piirtein samanlaiset kuin nykyisessä laissakin. Konkurssin aloittamisesta päättäisi käräjäoikeus. Käräjäoikeus myös määräisi pesänhoitajan, vahvistaisi konkurssisaatavia koskevan jakoluettelon ja ratkaisisi sitä koskevat riitautukset sekä päättäisi konkurssin raukeamisesta.

Muilta osin konkurssipesä päättäisi itse toiminnastaan. Pääsääntö olisi, että konkurssin alkaessa määrättävä pesänhoitaja toimisi tehtävässään konkurssin päättymiseen asti.

Velkojainkuulustelua ei enää järjestettäisi tuomioistuimessa. Tavoitteena on säästää kustannuksia. Myös pesäluettelon pakollisesta oikeaksi vahvistamisesta käräjäoikeudessa luovuttaisiin. Menettelyä käytettäisiin vain velkojan tai pesänhoitajan sitä erityisesti vaatiessa.

Pesänhoitaja vastaanottaisi velkojien ilmoitukset saatavistaan ja laatisi konkurssisaatavista jakoluetteloehdotuksen, jonka käräjäoikeus vahvistaa. Käräjäoikeus tarkistaisi vain, että laatimisessa on noudatettu oikeaa menettelyä.

Konkurssihallinto keveämmäksi

Lakiin tulisi nimenomaiset säännökset pesänhoitajan tehtävistä ja päätösvallasta. Velkojien äänivalta määräytyisi edelleen velkojan saatavan suuruuden perusteella.

Velkojainkokous säilyisi keskeisenä päätöksentekoelimenä. Kokoukset voitaisiin järjestää myös etäkokouksina teknisiä apuvälineitä käyttäen. Päätöksenteko voitaisiin hoitaa myös siten, että velkojat ottaisivat kantaa pesänhoitajan esittämiin kysymyksiin kirjallisesti tai sähköisessä muodossa. Tavoitteena on näin tehostaa velkojien osallistumismahdollisuuksia ja säästää kustannuksia.

Pienemmille konkurssisaataville voitaisiin maksaa jako-osuudet arviomääräisesti lopullisina kertasuorituksina mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Näin konkurssihallinto kevenisi ja saatavien selvittämisvaiheeseen osallistuvien velkojien määrä vähenisi, mikä tehostaisi selvitystoimia.

Konkurssilla ei edelleenkään olisi veloista vapauttavaa vaikutusta, vaan velallinen jäisi edelleen henkilökohtaiseen vastuuseen niistä veloista, joita ei kateta konkurssipesän omaisuudesta.

Julkisselvitys vaihtoehdoksi konkurssin raukeamiselle

Nykyisin suuri osa konkursseista raukeaa sen vuoksi, että konkurssipesän varat eivät riitä konkurssin jatkamiseen. Kun konkurssi raukeaa, omaisuuden vallinta palautuu velalliselle eikä velalliseen tai velallisen toimintaan voida kohdistaa enää niitä selvitystoimia, jotka ovat mahdollisia konkurssin aikana. Konkurssin rauetessa selvittämisaika jää varsin lyhyeksi, ja on mahdollista, että selvitystoimet jäävät sen vuoksi puutteellisiksi.

Ehdotuksen mukaan varojen puuttuessakin konkurssia tulisi voida jatkaa, jos siihen havaitaan olevan syytä erityisesti velalliseen ja velallisen toimintaan kohdistuvien selvitystarpeiden vuoksi. Vaihtoehdoksi konkurssin raukeamiselle tulisikin kokonaan uudenlainen menettely, julkisselvitys.

Julkisselvityksessä konkurssihallinto lakkaisi ja konkurssimenettely jatkuisi välittömästi konkurssiasiamiehen määräysvallassa. Pesän hallintoa hoitaisi konkurssiasiamiehen tehtävään määräämä julkisselvittäjä, joka voisi olla esimerkiksi asianajaja, mutta myös konkurssiasiamiehen toimiston virkamies. Julkisselvitykseen siirtymisestä päättäisi aina käräjäoikeus.

Ehdotuksen mukaan vastuu konkurssin jatkotoimista olisi perusteltua antaa konkurssiasiamiehelle, jonka keskeisiä tehtäviä nykyäänkin on vähävaraisten konkussipesien valvonta ja muun muassa huolehtiminen siitä, että velallisen tilit ja toiminta tarkastetaan tarvittaessa.

Julkisselvitystä voitaisiin käyttää myös esimerkiksi silloin, kun konkurssihallinto on osoittautunut toimintakyvyttömäksi esim. keskinäisten erimielisyyksien tai havaittujen väärinkäytösepäilyjen vuoksi.

Konkurssihakemuksia noin 3000 vuodessa

Konkurssihakemuksia on viime vuosina tehty vuosittain hieman yli 3000. Hakemuksista varsin suuri osa peruutetaan, ja aloitetuistakin konkursseista yleensä noin puolet raukeaa varojen puutteeseen. Näin arviolta vuosittain yli tuhat hakemusta johtaa täysmittaiseen konkurssimenettelyyn.

Suurimmillaan vireillä olevien konkurssihakemusten määrä oli laman aikana vuonna 1992 (7391 kpl), minkä jälkeen määrä on tasaisesti pienentynyt.

(MTV3)

Lakiehdotus löytyy oikeusministeriön verkkosivuilta.