Kommentti: Uutta keskusjärjestöä pukkaa - tuleeko valmista?

Liitot ovat perustaneet keskusjärjestönsä (SAK:n, STTK:n ja Akavan) ajamaan yhteisiä asioita – yhteiskunnallista vaikuttamista ja palkkaneuvotteluita.

Palkkaneuvotteluissa keskusjärjestöjen rooli on viime vuosien aikana pienentynyt, vaikka keskitettyjä ratkaisuja edelleen on tehtykin.

Tänä syksynä STTK:lla ja SAK:lla oli samanlaiset näkemykset siitä,  miten Suomen eläkejärjestelmää tulisi kehittää. Miksi siis ylläpitää kahta keskusjärjestöä?

Erityisesti teollisuusliitoilla on ollut jo vuosien ajan halua uudenlaiseen yhteistyöhön. Sen vuoksi perustettiin Teollisuuden Palkansaajat, johon kuuluu niin SAK:laisia, STTK:laisia ja Akavalaisia liittoja. Järjestö on laajentunut nopeasti.  Teollisuuden Palkansaajilla on ollut iso rooli viimeisissä palkkasopimuksissa, niin ”Raamissa” kuin vuosi sitten solmitussa työllisyys- ja kasvusopimuksessakin.

Nyt uuden keskusjärjestön yhteyshenkilönä on palvelualojen PAM:in puheenjohtaja Ann Selin. Niin julkisen sektorin liitot kuin palvelualatkin ovat seuranneet mustasukkaisina teollisuusliittojen yhteistyötä. Kaikki haluavat mukaan niihin pöytiin, joissa sopimuksia tehdään.  

Myös maailma ympärillä on muuttunut rajusti. Pätkätyöt lisääntyvät. Suomalaisten tuotteiden kilpailukyvyn huononemisen yhtenä syynä on pidetty työntekijöiden liian suuria palkkoja ja palkankorotuksia. Palkansaajaa siis syyllistetään, ja Elinkeinoelämän keskusliitto ”koordinoi” sopimuksia entistä tiukemmin.  Eli jotain uutta pitäisi edunvalvontaan keksiä. Työnantajien teollisuus- ja palveluliitot yhdistivät voimansa jo kauan sitten.

Se on selvää, että mikäli tällainen uusi nykyisiä keskusjärjestöjä laajempi keskusliitto syntyy, Akava ei siihen tule liittymään ainakaan kokonaisena. Teollisuusliittojen mukaan lähtö olisi ehkä mahdollista, mutta esimerkiksi lääkärit ja lakimiehet eivät tule duunarien kanssa samaan edunvalvontajärjestöön.

Entä syntyykö uusi keskusjärjestö? Vaikea ennustaa. Tätä on yritetty aikaisemminkin ilman tulosta. Nyt toki ollaan luultavasti asian kanssa aika tosissaan. Kuitenkin pienemmätkin ammattiliittojen yhteenliittymät ovat saattaneet kaatua hyvin pieniin asioihin. Ja tämä asiaa vaatii myönteisiä päätöksiä kymmenissä liitoissa.

Entä olisiko tässä mitään järkeä? Varmasti olisi. Liitot saisivat jo taloudellisestikin entistä tehokkaamman yhteisten asioidensa ajajan. Yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen tulisi varmasti myös lisää asiantuntijaresursseja ja voimaa. Ja sitä voimaa tulisi ehkä myös neuvottelupöytään työnantajien kanssa. Tulevaisuuden palkkasopimuksista liitot kantanevat nykyistä suurempaa rintamavastuuta.

Mutta aika näyttää, miten tässä käy.