Kommentti: Ukrainan kriisissä pelataan tunteilla, uskonnolla ja isänmaallisuudella

Pohdimme parin kollegan kanssa Ukrainan kriisiä ja nimenomaan malesialaiskoneen matkustajien kohtaloa.

Työkaveri totesi osuvasti, että kriisi ja sen ympärillä käynnissä oleva informaatiosota on nimenomaan peliä, jossa parhaiten pärjää demonisoinnin taitaja.

Ukrainan kriisin ehkä suurin ongelma on, että siinä pelataan ihmisten tunteilla, uskonnolla ja isänmaallisuudella. Demoneja ja Jumalan valittuja yksilöjä luodaan kilpaa niin venäläisessä kuin ukrainalaisessa mediassa, joiden puolueellisuus on niin avointa, että se on melkeinpä rehellisintä, mitä koko konfliktissa on nähty.

Informaatiotulvassa totuus häviää helposti lukuisten kuvien, twiittien, eri asiantuntija-arvioiden ja syytösten aaltoon.

Totuuden löytämistä ei juuri helpota se, että tarinan päähenkilöillä Putinilla, Poroshenkolla ja demokratian sanansaattajiksi julistautuneilla yhdysvaltalaisilla on kaikilla pelissä omat motiivinsa, kytköksensä ja menneisyyden likapyykkinsä, joilla on loppujen lopuksi vähän tekemistä tuhottuja talojaan Itä-Ukrainassa itkevien ihmisten kanssa.

On absurdia, että 300 siviilin kuolema aiheuttaa kriisin eri osapuolissa lähinnä syyttelyä sen sijaan, että kukaan pysähtyisi miettimään, mitä järkeä koko touhussa enää on. Eikä kyse ole vain neuvostoaikojen perinteissä kiinni roikkuvista Venäjästä ja Ukrainasta. Myös länsimaisilla medioilla on peiliin katsomisen paikka.

Ison pahan Putin-suden liikkeistä kertovassa länkkärimediassa kyseenalaistetaan harvemmin Ukrainan hallituksen ja Yhdysvaltojen motiivit, mikä puolestaan antaa venäläismedialle mahdollisuuden vahvistaa omaa propagandaansa.

Loppujen lopuksi moni toimittaja putoaa samaan kuoppaan: mustavalkoinen totuus on helpompi kertoa kuin myöntää, että poliitikkojen valtapeli tekee tästä kaikesta vaikeatajuisen yhtälön. 

Lue myös:

    Uusimmat