KOMMENTTI: Surullistakin surullisempi oikeudenkäynti

Käsittelyn aikana juttu muuttui aiempaa konkreettisemmaksi. Selvisi, että kolme lapsista oli tyttöjä, kaksi poikia ja että naisen entinen aviomies oli kaikkiaan kolmen kuolleen lapsen isä.

Syyttäjä myös kertoi, millä tavalla äiti hänen mukaansa tappoi lapsensa. Nämä ovat asioita, joita kukaan, edes toimittaja, ei koskaan haluaisi kuulla.

***

Hiljaisinta salissa oli kuitenkin silloin, kun lasten äiti, viidestä murhasta syytetty nainen antoi todistuksensa. Viimein kuukausia otsikoissa ollut rikosjuttu sai kasvot.

Ja ne kasvot olivat tuskaa täynnä. Ensimmäisen kerran nainen murtui tilanteessa, jossa hänen entinen aviomiehensä kieltäytyi todistamasta ja korosti, että parin ero on astunut virallisesti voimaan.

Kun nainen kertoi lastensa syntymistä ja toimistaan synnytysten jälkeen, hän joutui moneen otteeseen kokoamaan itsensä katsomalla hetkeksi ylös kohti kattoa. Kyyneleetkin pyrkivät silmiin.

Päivän järkyttävin hetki oli kuitenkin se, kun nainen luki ääneen läheisilleen tutkintavankeusaikanaan kirjoittamansa kirjeen.

- Päivääkään ei ole kulunut, etten olisi ajatellut lapsiani. Tätä tuskaa kannan koko loppuelämäni. Olisin varmasti rakastanut heistä jokaista samalla tavalla kuin poikaani, nainen luki.

Alusta lähtien nainen nyyhki, lopuksi itku tuli valtoimenaan.

***

Naista syytetään viidestä murhasta. Hänen epäiltyjen henkirikostensa uhrit olivat täysin puolustuskyvyttömiä.

Silti naisen kuuleminen oli liikuttava, kamala, ahdistava ja surullinen kokemus. Nainen ei nyt, kuten ei aiemmissa poliisikuulusteluissakaan pystynyt kertomaan, miksi hän toimi, kuten toimi.

Miksi hän synnytti yksin? Miksei hän ilmoittanut kenellekään lastensa kuolemasta? Miksi hän säilytti lasten ruumiit?

Juuri motiivin puute tekee jutusta raastavan. Tärkeä osa toimittajan työtä on auttaa ihmisiä ymmärtämään, miksi jotain tapahtuu.

Siksi Oulun tapahtumista raportoiminen on ollut äärimmäisen vaikeaa etenkin tänään. Kellään ei ole tarjota selitystä tapahtuneelle.