Kommentti: Sdp aloittaa nollasta nostamalla Heinäluoman hallitukseen

Vaikka EU:n parlamenttivaalien tuloksia on hankala vääntää eduskuntavaalien muottiin, moni pitää tulosta kuitenkin niiden esinäytöksenä. Toisille - kuten kokoomukselle ja keskustalle - vaalitulos antaa lisää itseluottamusta. Toisille - kuten SDP:lle ja Vihreille se aiheuttaa tilanteen, jossa on pakko aloittaa raakaakin raaempi itsetutkiskeluvaihe, joka voi pahimmassa (tai parhaassa, ihan miten vain) kaataa nykyisen hallituksen.

 Aloitetaan SDP:stä.

Puolueen saama 12,3 prosentin kannatus on katastrofi siitäkin huolimatta, että sitä osattiin odottaa ja puolue sai pidettyä kaksi meppipaikkaa.

Puolueen tilanteen pohdinta käynnistyy keskiviikkona puoluevaltuuston kokouksessa. Kyseessä ei ole enempää eikä vähempää kuin puolueen eloonjäämistaistelu eduskuntavaalien alla.

Puheenjohtaja Antti Rinteelle (sd.) eurovaalit oli, ironista kylläkin, kuin taivaan lahja, sillä häntä ei voi vielä tästä vaalitappiosta syyttää. Jatkossa kannatus on pakko saada nousuun. Pohjalta ei ole kuin yksi tie, ja se on ylöspäin.

Alkunäytös nähdään siis keskiviikkona SDP:n puoluevaltuuston kokouksessa. Voi ennakoida, että päätökset tuovat vipinää suomalaiseen sisäpolitiikkaan.

Tiettävästi Rinne ei ota itselleen valtiovarainministerin pestiä, vaikka varsinkin kokoomus on sitä hänelle yrittänyt väkisin syöttää, vaan valtiovarainministeriksi nousee puhemies Eero Heinäluoma, jolla on tehtävästä aikaisempaakin kokemusta. Rinne itse ottanee työministerin paikan ja Lauri Ihalainen (sd.) siirtyy eduskuntaan, mahdollisesti työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan.

Puheenjohtajapaikan hävinneestä Jutta Urpilaisesta (sd.) leipastaan samassa kuviossa puhemies. Tällä kuviolla yritetään rauhoitella puolueen sisäistä tilannetta ja hankkia  puoluekokouksen päätöksin suivaantuneet Urpilaisen kannattajat takaisin äiti-SDP:n helmoihin.

Kokoomuksessa demaripäätös tulee herättämään raivoa. Puheenjohtaja-pääministerin paikasta kilpaileva elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok.) on jo todennut, että tilanne on hallituksen päätöksenteon kannalta kestämätön, jos Rinne ei tule valtiovarainministeriksi. Työministeri istuu kuitenkin talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa ja kun Rinne on hallitusryhmien vetäjien viisikossa, eivätköhän loppuvaalikauden päätökset tule tehtyä.

Tosiasiassa kokoomusta kauhistuttaa enemmän Heinäluoman nostaminen valtiovarainministeriksi kuin Rinteen jääminen työministeriksi. Heinäluoman nimellä on paha kaiku kokoomuspiireissä...

Kokoomuksen kannattaa katsoa myös omaan peruutuspeiliin. Kun puolue teki henkistä kuolemaa 90-luvun alussa ja valitsi Sauli Niinistön (kok.) Pertti Salolaisen (kok.) jälkeen puolueen johtoon, Niinistö ei tullut hallitukseen ollenkaan. Seuraavassa Paavo Lipposen (sd.) ykköshallituksessakin hän otti alkuun oikeusministerin paikan.

Nähtäväksi jää, millaista talouspoliittista linjaa parivaljakko Rinne- Heinäluoma alkaisivat vetää. Yksi mahdollisuus on hyrskyn myrskyn -meininki, mutta todennäköisempää lienee hallituksen linjan reivaaminen minihallitusneuvotteluissa muutaman karvan verran elvyttävämpään suuntaan. Siihen on osoittanut haluja myös toinen kokoomuksen pj-kandidaatti Paula Risikko (kok.). Kolmannen eli Alexander Stubbin (kok.) talouslinja on arvoitus vielä kaikille.

Mutta eduskuntavaaleihin mennessä SDP:n kannatuksen on pakko nousta huomattavasti. Ellei, Rinteellä  pyyhitään työväentalon lattioita niin että pölisee.

Toinen vaalien rökälehäviäjä on Vihreät. Puolue sai viime EU-vaaleihin verrattuna nokkiin peräti 3,1 prosenttiyksikköä. Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki teki puolueensa kannalta onnistuneen ratkaisun vetämällä puolueensa oppositioon ja osan vihreistä mukaansa. Vasemmistoliiton vaalimenestystä ällistellessä sopii tosin jälleen kerran ihmetellä myös suomalaisten olematonta poliittista muistia.

Vihreät pitävät parin viikon päästä puoluekokoustaan Jämsässä. Suuri ennustaja ei tarvi olla, että jos hallitus tekee hiukkasenkaan verran ydinvoimamyönteistä politiikkaa, vihreät lähtevät sen siliän tien, tosin syksyyn sekin hässäkkä venyy.

Siihen se hallitus saattaa sitten kaatuakin. 101 edustajan enemmistöllä hallitusta ei nykytilanteessa pidetä pystyssä.

Kolmas pettynyt on sitten Perussuomalaisten Timo Soini. 12,9 prosenttia on kaukana jytkystä ja jos tahti ei parane, Soinin kuuhun saakka paistavat haaveet seuraavan hallituksen ministeripaikasta saattavat kadota pölynä ilmaan.

Henkilökohtaiselle tasolla eniten mietittävää lienee SDP:n viiden vuoden takaiselle ääniharavalla Mitro Revolla, joka teki yhden sortin Suomen ennätyksen tiputtamalla henkilökohtaista äänimääräänsä vaalikauden näyttöjen perusteella yli 60 000:lla.

Mutta hulinaa nähdään suomalaisessa politiikassa ennen kuin kesälomille päästään. Se on varma se.