Kommentti: Rinne otti pakon edessä hirmuisen kaksoishaasteen

Moni huokaisi helpotuksesta, kun SDP:n tuore puheenjohtaja Antti Rinne otti valtiovarainministerin salkun. Rinteellä itsellään ei ole varaa eikä aikaa huokailuun: edessä on liki mahdoton tehtävä saada SDP:n kannatus nousuun ja tukevaa maata Suomen talouskasvun alle.

Vaikka SDP:n ministerivalinta näyttää nyt tehtynä yksinkertaiselta ja luonnolliselta, sitä se ei totisesti ollut.

Päätöstä edelsi päivien ja viikkojen veivaus, jota suurelta osin on epäilemättä käyty lähinnä Rinteen oman pään sisällä. Jokainen näki, miten vastenmielistä valtiovarainministerin tehtävän vastaanottaminen Rinteelle oli, se paistoi miehestä ja hänen puheistaan kilometrien päähän.

Paljon mieluisampi vaihtoehto olisi ollut työministerin salkku. Jos tilannetta katsoo pelkästään SDP:n kannalta, Rinteelle houkuttelevaa olisi ollut jäädä jopa kokonaan hallituksen ulkopuolelle.

Jokainen näki, miten vastenmielistä valtiovarainministerin tehtävän vastaanottaminen Rinteelle oli, se paistoi miehestä ja hänen puheistaan kilometrien päähän.

Rämettynyt SDP on poliittinen konkurssipesä, jonka henkiin saattamisessa olisi yhdelle miehelle töitä yllin kyllin. Juristina Rinteellä olisi myös poliittisessa konkurssissa tarvittavan pesänhoitajan pätevyys. Sitä paitsi: jäihän Sauli Niinistökin 1994 hallituksen ulkopuolelle, kun hän tiputti Pertti Salolaisen kokoomuksen puheenjohtajan paikalta.

Vielä tiistaina ministeripeli eli villinä, kun eri palapelejä yritettiin kasata. Puhemies Eero Heinäluomaa (sd.) oltiin panemassa ensin valtiovarainministeriksi. Tiistaina pyöriteltiin jo ulkoministeri Erkki Tuomiojankin (sd.) salkun vaihtamista Heinäluoman puhemiehen paikkaan, mutta kun asia tuli julkiseksi, hanke pysähtyi siihen. Nyt sekä työministeri Lauri Ihalainen (sd.) että Tuomioja jatkavat tehtävissään.

Jutta Urpilainen puolestaan saanee eduskunnan suuren valiokunnan johdettavakseen, kun Miapetra Kumpula-Natri (sd.) lähtee europarlamenttiin.

Tehty ratkaisu aiheuttaa vähiten kitinää ja poliittisten avohaavojen synty on minimoitu. Seuraavatko syrjäytetyn Jutta Urpilaisen (sd.) joukot uutta johtajaa - se jää nähtäväksi. Urpilainen puolestaan saanee eduskunnan suuren valiokunnan johdettavakseen, kun Miapetra Kumpula-Natri (sd.) lähtee europarlamenttiin.

Loppuvaikutelmasta ei kuitenkaan päästä mihinkään: Rinne otti valtiovarainministerin paikan pakon edessä. Sekä vierailta että omilta tullut paine oli niin kova, ettei Rinne voinut päätyä muuhun ratkaisuun. Läksiäislahjana myös Urpilainen painosti Rinnettä julkisesti valtiovarainministeriksi.

Myös toinen päähallituspuolue on kiitollinen. Ajatus Eero Heinäluomasta valtiovarainministerinä olisi ollut kokoomuksen puheenjohtajaehdokaskolmikolle kauhistuttava. Myös hallituksen päätöksenteko olisi saattanut muuttua mutkaiseksi.

Rinne aloittaa ministerinä ensi viikolla. Sitä ennen hänellä on vielä muuta päivä aikaa perehtyä puolueensa tilaan, jota ei käy siis käy kehuminen.

Minihallitusneuvotteluissa puolestaan mitataan Rinteen poliittinen kantti. Eurovaalien 12,3 prosentin kannatuksella ei paljon kukkoilla. Mutta henki maassa on muuttunut elvytysystävällisempään suuntaan, joten Rinne saanee haluamansa puumerkin myös hallituksen talouspoliittiseen linjaan.

Rinne joutuu opettelemaan myös uuden poliittisen puhetavan.

Valtiovarainministerille ei sovi se, että käy ensin eduskuntatalon portailla huutamassa elintarviketyöläisille Altian myymisen vastaisia iskulauseita ja marssii sen jälkeen talouspoliittisen ministerivaliokuntaan siunamaan myyntipäätöksen.

Kuten kokoomuksen johtoon pyrkivä Alexander Stubb tiivisti: kossua ei voi samaan aikaa sekä juoda että säästää.

Saman tien Rinne pisti ministeriön valtiosihteerin Tuire Santamäki-Vuoren (sd.) taipaleelle. Ay-tausta tai naiseus ei häntä pelastanut, mutta uusi loppusijoituspaikka löytyi nopeasti työministeriöstä.

Uudeksi valtiosihteeksi Rinne nosti asianajaja Raimo Luoman (sd.). Luoma on ollut mm. työ- ja elinkeinoministeriön ylijohtaja ja hän on toiminut ex-pääministeri Paavo Lipposen (sd.) EU-neuvonantajana.

Mutta: Luoma muistetaan myös siitä, että hän istui Stora Enson hallituksessa hyväksymässä Jukka Härmälän katastrofaalista esitystä amerikkalaisen Consolidated Papersin ostamiseksi 4,9 miljardilla.

Kyseessä on yksi Suomen taloushistorian kalleimmista munauksista, neljän miljardin kupru.

Mutta ei käy kateeksi Rinteen edessä olevaa urakkaa. Suomen talousnäkymät ovat EU:n surkeimmat heti Kyproksen jälkeen ja SDP on liki selvitystilassa.

Ja vaalit odottavat.

Onnea matkaan!

Lue myös:

    Uusimmat