Kommentti: Pelko demarileimasta musertaa ay-suurjärjestön pohjat

Viimeksi tiistaina valtion hekilöstöä edustava Pardia ilmoitti jäävänsä ulos keskusjärjestötouhuista.

Sitä ennen saman tempun on tehnyt STTK:lainen Tehy.

Mitähän tehnee lähi- ja perushoitajien Super?

Joka tapauksessa linja on selvä: suurjärjestön osalta voi sanoa, ettei tullut takkia, tuskin liiviäkään – tuleeko edes tuluskukkaroa?

Jo viime syksynä STTK:n Antti Palola ja Akavan Sture Fjäder seurasivat SAK-SDP-akselin yhteistyötä kummissaan ja järjestöjen välit alkoivat tulehtua.

Viime talven yhteiskuntasopimuksen ympärillä tapahtunut touhuilu avasi lopulta monen muunkin silmät – sitä unohtamatta, etttä Juha Sipilän (kesk.) hallitus sössi neuvotteluja sen minkä kerkesi.

Varsinkin viime metreillä hankalaksi heittäyneen PAM:n järjestöjohtajan Niina Koivuniemen puheet olivat välillä sellaisia, että Skdl:n/SKP:n Hertta Kuusinenkin olisi kuunnellut niitä kateellisina. Vastaavaa terminologiaa kuultiin sotien jälkeen, ehkä vielä 70-luvulla, mutta viime vuosina puheet ovat olleet rauhallisempia.

Mutta tosiasia näyttää olevan, että SAK:n napanuora SDP:hen panee monet STTK:laiset liitot miettimään kahteen kertaan, kumpaa he lähtevät ajamaan: omien työntekijöidensä vai SDP:n etuja. Moni kokee nykyään, etteivät ne aina olekaan sama asia...

SDP:n kannatus on tällä hetkellä tappiovaalien jälkeen parisenkymmentä prosenttia, mutta siitäkin voi jo vetää johtopäätökset, että kaikki työntekijät kaikilla työpaikoilla eivät sitteenkään ole demareita.

Tätä SAK:n ja SDP:n napanuoraa peitellään häveliäästi aina silloin kun se on mahdollista. Joka tapauksessa vaali vaalien jälkeen SAK:n soppakanuunat ilmestyvät SDP:n vaalikojuille ja sopan jakaja saattaa olla joko SDP:n tai ay-liiton piirisihteeri, pirukaan ei ota selvää kumpi. Rahasta ei tule loppua, kun ensin käytetään puolueille ohjatut parlamentaariset tuet ja sen päälle liitot jakavat puolueelle ja vasemmiston ehdokkaille jäsenmaksuista kerättyjä vaalirahoja.

Tuet ohjataan ensijaisesti SDP:lle ja hilut Vasemmistoliitolle – viis siitä, kenen palkasta jäsenmaksu on kerätty.

Emme tietenkään unohda ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuttakaan, mutta se on toisen kommentin väärti.

Liitot kokoontuvat kesäkuun alussa arvioimaan tilannetta ja suurjärjestön oli määrä aloittaa ensi vuoden alusta. Voi olla, että siihen mennessä siitä joulukuusesta ovat neulaset tippuneet.

Mutta yksi ei muutu: Metallin vaalit kertovat, kuka sanoo ja mitä. Metallin valtuustoon valittiin juuri 267 demaria, 154 vasemmistoliittolaista ja 1 (yksi) kepulainen.

Mutta yhdestä asiasta iloitkaamme!

Kävi suurjärjestön kanssa niin tai näin, köyhyys ei liittoja tule vaivaamaan niin kauas kuin silmä siintää.

Se on jämpti niin!