KOMMENTTI: Päätyykö diktaattori konkariin vai esikoiseen?

Kun Finlandia-palkinnon diktaattori, professori Anne Brunila nimeää vajaan kahden viikon kuluttua voittajan, on hänellä edessään tunnetusti vaikea valinta.

Esiraati oli yksimielinen nostaessaan 114 teoksesta kuusi romaania ehdolle. Poikkeuksellista on, että peräti kaksi näistä on esikoisromaaneja.

Tommi Kinnusen Neljäntienristeys on vahva tarina kolmen sukupolven elämästä pohjoisen kylähteisössä.
Anni Kytömäen Kultarinta on sekin hieno eeppinen tarina. Kaksi esikoista kuuden joukossa kertoo sen, että että lahjakas uusi kirjailijasukupolvi on tulossa hyvää vauhtia.

Konkarikaartia ja tunnettuja tekijöitä ehdokkaissa edustaa kahdesti ehdolla ollut Sirpa Kähkönen Graniittimiehellään, jonka moni on arvioinut hänen parhaaksi teoksekseen.

Olli Jalonen on kertaalleen voittanut Finlandian vuonna 1990 Isäksi ja tyttäreksi -romaanillaan.  Uudessa romaanissa Miehiä ja ihmisiä Jalonen kirjoittaa rennolla otteella ja todentuntuisesti 70-luvun työmiesten maailmasta ja nuoren pojan kasvamisesta aikuisuuteen.

Hieman tuntemattomampia nimiä ehdokkaissa ovat Heidi Jaatinen, jonka aihe sukupolvelta toiselle siirtyvästä syrjäytymisestä ja lapsen heitteille jätöstä oli esillä muissakin raadin lukemissa kirjoissa. Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät -romaanissa nousee esiin kysymys ihmisten kyvyttömyydestä viestiä keskenään ja ymmärtää aidosti toisiaan.

Esiraadin puheenjohtaja, näytelmäkirjailija Sirkku Peltola kiteytti osuvasti arvion tämän vuoden romaanitarjonnasta todetessaan, että suomalainen kirjallisuus voi hyvin. Siihen on helppo yhtyä.

Nyt on Anne Brunilan vuoro valita kuudestä hyvästä yksi yli muiden: esikoinen vai konkari? Lukekaa ehdokasteokset ja veikatkaa itse.

Lue myös:

    Uusimmat