Kommentti: Onko lentoemäntien tie Suomen tie - palkat alas?

Ja myöhään maanantai-iltana lentoemännät vaikuttivat huojentuneilta, jopa tyytyväisiltä, vaikka Finnairin pomojen koura oli juuri rouhaissut heidän lompakollaan. Se kertoo lentoemäntien sitoutumisesta Finnairiin ja työpaikkoihinsa.

Yöllä heräsi kaksi kysymystä, joista toinen valahti painajaisen puolelle. Laajenevatko palkanalennukset muillekin aloille kilpailukykynsä menettäneessä Suomessa? Onko edessä paljon puhuttu sisäinen devalvaatio, jossa nykyinen ostovoiman surkastuminen on vain esileikkiä?

Toiseksi populistisempi pohdinta: koska on yritysjohtajien vuoro astella peilin eteen ja tinkiä saavutetuista eduistaan? Finnairin johtoportaan menneisyys stay-bonuksineen ja asuntopuljauksineen on poikkeuksellisen ummehtunut osa tätä tarinaa. Toimitusjohtaja Pekka Vauramon aikana palkitsemisen ylilyöntejä on kieltämättä siistitty ja johtoryhmää pienennetty, mutta entäpä se kolikon toinen puoli. Onko Finnairissa tekemisen meininki? Missä on bisneksen ja tulojen kasvu? 

Työn tuottavuutta voi yrittää nostaa yksinkertaisesti lisäämällä työtunteja vuorolistaan tai hieman monimutkaisemmin, ihmisten innostamisella ja modernilla johtamisella. Työrauhan saavuttaneessa Finnairissa voi hetkeksi panna sivuun kalkyylit ja excelit ja kutsua ihmiset sisään.

Tekniikan, lentäjien ja nyt lentoemäntien säästösopimukset vierittävät huiman vastuun Finnairin johtajien harteille. Työntekijöillä on Finnairin uudesta noususta suuria odotuksia, joita ei voi ainakaan ulkoistaa.

Näytön paikkaa voi tarjota Vauramon lisäksi muillekin suomalaisille yritysjohtajille. Saneerata osaa jokainen, lisäarvoa tuottaa niin kovin harva.

Jos Koneen ex-toimitusjohtaja Matti Alahuhta unohdetaan hetkeksi, niin Suomen elinkeinoelämän 2000-luvun menestystarinat jäävät ohueksi läpyskäksi.

Liian moni tuntee työkaluista vain kirveen.

Ja jos yritysjohtajat eivät satsaa innovaatioihin, eivät kehitä uusia tuotteita, eivätkä osaa kaupata niitä maailmalle - jäljelle jää vain säästökuuri toisensa perään.
Alkuperäinen kysymys voi olla pian kenen tahansa edessä, joten - nousiko käsiä?