Kommentti: Loirin suhde alkoholiin on äärimmäisen surullinen ja yleisön reaktio paljastaa loput

Meneillään on Loiri-elämäkerran julkistamistilaisuus. Ottamatta enempää kantaa Sanoman tapaan ottaa tai ostaa yksinoikeudet tilaisuuden kuvaamiseen, itse tilaisuus jätti oudon jälkimaun.

Elämäkerran kirjoittanut Jari Tervo muistuttaa tilaisuuden lopuksi, että Vesa-Matti Loiri viettää ensi vuoden alussa 75-vuotisjuhliaan. Hän kysyy Loirilta, miten me juhlimme.

"Vedetään lärvit!" tuumaa taiteilija.

Yleisö repeää hörötykseen. Taiteilija on juuri avautunut kirjassaan erittäin ongelmallisesta suhteestaan päihteisiin. Vuonna 2010 hänet löydettiin hotellin käytävältä tilasta, jossa hän ei pystynyt muodostamaan sanoja.

Hän joutui teho-osastolle diabetekseen liittyvän kohtauksen vuoksi. Painoa miehellä oli 144 kiloa – veressä viinan lisäksi, pillereitä ja kannabista.

Tervo kirjoittaa kirjassa, että kohtausta ennen Loiri ei ollut viettänyt alkoholitonta päivää kuuteen vuoteen ja seitsemään kuukauteen. Siis yli 6,5 vuoden katkeamaton putki kuningas alkoholin kanssa. Vähemmästäkin pitäisi säikähtää.

Loiri säikähti ja laittoi korkin kiinni. Tosin korkki ei pysynyt kiinni.

Kirjassa kerrotaan kuinka joulukiertueella 2012 Loiri oli niin sekaisin, että yleisöä poistui kesken keikan. Lehdessä Loiri valehteli syyksi diabeteksen, vaikka totuus oli viina. Sitä kaatui kurkusta kuulemma litra per päivä. Silloin ei naurattanut edes yleisöä.

Joulusta päästiin kesään ja Loirin haaveilemiin festarikeikkoihin. Festarikeikkojen jälkeen Loiri hakeutui lääkäriin. Lääkäri tutki kaulavaltimot, jotka olivat 80-prosenttisesti tukossa. Veri olisi voinut pysähtyä milloin vain. Loiri laitettiin leikkauspöydälle.

2014 Loirilla oli menossa kirjan mukaan hengenvaarallinen ryyppyputki. Loiri lomaili – käytännössä siis ryyppäsi – Thaimaassa. Siellä vierailleiden levy-yhtiön Eklundin ja hänen ystävänsä mukaan näytti siltä, että Loiri palaa Suomeen sinkkiarkussa.

Tervo muisti kertoa haastattelussa heti elämäkerran julkaisupäivänä, kuinka alkoholia kului kirjaa tehdessä niin Loirilla kuin hänellä itsellään. Kirjaa siis osin markkinoidaan alkoholin (ja naisseikkailujen) avulla. Se on mautonta, mutta myyvää ja sopii somasti suomalaiseen taiteilijamyyttiin.

Puhutaan hetki rahasta. Sain julkaista Itä-Suomen yliopistossa tehdyn alkoholia koskevan tutkimuksen. Alkoholin takia menetys bruttokansantuotteelle on liki 13 miljardia vuodessa, liki neljännes valtion vuosittaisesta budjetista.

Rahan lisäksi alkoholin liikakäyttö eriarvoistaa kansakuntaa ja aiheuttaa tragediaa. Lisää syrjäytettyjä emme tarvitse. Miesten alkoholin vuoksi ennenaikaisesti menetettyjen elinvuosien määrä on Suomessa yli seitsenkertainen Ruotsin lukuihin verrattuna ja naisillakin yli viisinkertainen.

Mutta se yleisön reaktio. Nauretaan alkoholistille. Kertakaikkisen naurettavaa. Mistä se kertoo?

Ainakin se kertoo siitä, että suomalaisten suhde alkoholiin on kipeä ja yhä tulehtunut. Aiheesta on vaiettu ja sitä on häpeilty. Keskustelua vältellään edelleen.

Alkoholi on niin syvä osa kulttuuriamme ja sen ympärillä lilluva ongelmavyyhti on niin valtava, että asia on helpompi kuitata naurahtamalla kuin ryhtyä mittaviin toimiin.

Kirjasta on helppo odottaa myyntimenestystä. Me kirjan lukijat opimme paljon Loirista. Toivottavasti siinä samalla pohdimme omaa suhdettamme kuningas alkoholiin.