Kommentti: Kun naapurusto muuttuu vieraaksi

”Onko tuo helikopteri pörrännyt tuossa omituisen kauan?” Syksyisen lauantain ilta keskeytyi ihmettelyyn, kun talomme yli oli lentänyt helikopteri jo ties kuinka monta kertaa.

Kun valonheittimet pyyhkivät naapurustomme liepeitä ja helikopteri lensi todella matalalla, hiipi mieleen jo huoli.

”Suuronnettomuus, kadonnut, ehkäpä karannut vaarallinen vanki? Onhan ovet varmasti lukossa?”

Aloimme hakea tietoa netistä, mutta uutissivustoilla eikä poliisitiedotteissa ollut mainintaa operaatiosta. Avasimme television - siellähän on pyörinyt ilmoituksia karhuistakin, ehkäpä tästäkin tulee maininta. Helikopteri pörräsi, niitä oli ilmassa jo useampi, mutta tietoa operaatiosta oli vaikea löytää. Ei auttanut kuin soittaa hätäkeskukseen, vaikka se mieltä vähän vaivasikin.

”Anteeksi, että häiritsen, kyseessä kun ei ole oma hätätapaus, mutta…”

Moni muukin oli jo asiasta soittanut. Alueella oli päivällä kadonnut muistisairas vanhus, jota ei etsinnöistä huolimatta ollut tavoitettu. Viileä, pimeä ilta oli lisännyt kierroksia etsintöihin.

Pelko rikollisesta vaihtui huoleen vanhuksesta. Takki päälle, koira valjaisiin ja ulos.

Kun on pimeää ja huoli, kotikulmat näyttävät vierailta. Sekä etsijälle, että aivan varmasti myös eksyneelle, muistisairaalle vanhukselle.

Isot, hyvin hoidetut pihat ovat varjoisine rakennuksineen pelottavan hyviä piilopaikkoja, jos etsittävä on peloissaan eikä ymmärrä mitä tapahtuu. Solisevat, kauniit purot kävelytien laidalla ovat vaarallisia, jos harhailee pimeässä sairauskohtauksen kourissa. Ihanat metsäpolut, jotka tarjoavat kilometritolkulla lenkkimaastoa, ovat synkkiä labyrintteja yöllä eksyneelle.

Ulkona auttamisen halu vaihtui hämmennykseen. Mitä voimme tehdä, jotta emme aiheuta vääriä hälytyksiä helikoptereille ja lämpökameroille? Missä voimme kulkea, ettemme sotke hajujälkiä mahdollisten etsijäkoirien varalta?

Päädyimme kiertelemään jalkakäytäviä muutamaksi tunniksi ja kun helikopterit hiljenivät, suuntasimme kotiin. Huoli jäi - onkohan vanhus nyt löytynyt ja jos, niin missä kunnossa? Olisiko pitänyt vielä tarkistaa oma takapiha uudelleen, paremmin?

Seuraavana aamuna poliisi pyysi median kautta tietoja miehestä ja jo aamupäivällä ohiajava pyöräilijä oli tehnyt ilmoituksen tuntomerkkeihin sopivasta henkilöstä. Hän oli useiden kilometrien päässä katoamispaikasta ja sairaalahoidon tarpeessa.

Yö oli opettavainen kokemus. Poliisitiedotteita kadonneista lukee uusin silmin - yksikin pieni vihje tai havainto voi ohjata etsintöjä oikeaan suuntaan.

Ihmiset haluavat auttaa, mutta etsintätöissä kaiken perustana on hyvä johto ja nopea reagointi. Sooloilu ei välttämättä vie asiaa oikeaan suuntaan.

Muistisairas vanhus vähissä vaatteissa tai pieni lapsi eksyneenä ja peloissaan on suuressa vaarassa tällaisina syksyn pimenevinä iltoina. Kun pitää silmät auki ja välittää toisesta, tosipaikan tullen meistä jokainen voi olla sen ratkaisevan vihjeen antaja. 

Lue myös:

    Uusimmat