KOMMENTTI: Jäitä hattuun vääristelyotsikoissa – kuinka paljon Suomi oikeasti kiinnostaa Venäjää?

Näin on Suomessa otsikoitu tapausta, jossa venäläinen uutistoimisto Interfax uutisoi presidentti Sauli Niinistön lausuman sisällöltään päinvastaiseksi muuttuneena. Niinistön väitettiin vaativan Venäjän täydellistä eristämistä, vaikka Niinistö nimenomaan vaati että Venäjää ei pidä täydellisesti eristää. Ei-sana oli pudonnut pois.

Tätä virhettä on jo kuvailtu propagandasodan välineeksi. Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtajan Mika Aaltolan mukaan kyseessä oli ulkopolitiikan "monikärkiohjus".

Tämän kokoluokan? Venäjän mittakaavassa todella pikkuruisen kokoluokan.

Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Timo Soinin mielestä on "vaikea uskoa että tämän kokoluokan virhettä sattuu".

Olen monta kertaa todennut, että täysin aiheellinenkin Venäjä-kritiikki uppoaa Suomessa aivan liian hyvään maaperään ja Kremlin toimien tuomitseminen yltyy herkästi täysin epä-älylliseen vainoharhaisuuteen. Samaan aikaan kun Venäjän toimet Itä-Ukrainassa tuomitaan täysin aiheellisesti, Venäjä aletaan samalla nähdä lapsellisesti jonkinlaisena kaikkialle näkevänä, juonia punovana ja arvaamattomana geneerisenä pahana, vähän niin kuin Spectre Bond-elokuvissa.

Niinistö-kommentin käännösvirheessä tämä näkyy erityisen selvästi.

Kuvitellaanpa hiukan vastaava fiktiivinen tilanne: Andorran pääministeri osallistuu kokoukseen Bulgariassa ja sanoo jotakin Suomesta. Suomen Tietotoimisto kääntää kommentin vaikkapa Google-käännöskoneen avulla väärin, siitä huomautetaan, ja sitten STT kaikessa hiljaisuudessa korjaa nolon virheensä. Oletammeko nyt, että STT:llä on ollut presidentinlinnan ohjeistus kääntää Andorran pääministerin puheet väärin? Onko kyseessä Suomen salainen kampanja Andorraa vastaan?

Tietenkään ei. STT on uutistoimisto siinä missä muutkin. Andorra puolestaan on kääpiövaltio jossain Keski-Euroopassa jolla ei ole juuri mitään käytännön merkitystä Suomen politiikalle. Suomea kiinnostaa paljon enemmän isojen maiden puheet, tai ainakin suunnilleen omankokoistensa. Ja vähän absurdilta tuntuisi ajatus, että STT olisi oikeasti presidentti Niinistön käsiohjauksessa kirjoitusvirheitä myöten. Jos olisi, Niinistö tuskin ehtisi paljon muuta tehdäkään.

Venäjän kohdalla tällainen suhteellisuudentaju katoaa.

Meillä on hyvä syy olla kiinnostuneita ja juuri nyt huolissamme Venäjästä. Venäjällä sen sijaan on paljon vähemmän motiivia olla kiinnostunut tai huolissaan meistä.

Venäjä on noin 140 miljoonan asukkaan maa, joka käy parhaillaan hybridisotaa Ukrainassa ja vääntää kättä Yhdysvaltojen ja Naton kanssa. Venäjä tuskin juuri nyt seuraa silmä kovana nimenomaan Suomea ja suomalaisia, sillä on muutakin tekemistä. Ja venäjäksi Niinistön lausuma on todellakin mahdollista ilmaista niin, että ero myönteisen ja kielteisen lauseen välillä on yksi sana, joka todellakin voi pudota käännöskoneissa pois jos alkutekstiä ei ymmärrä.

Ja vielä loppukaneetti propagandasodasta: Samalla kun puhumme nykyään ilahduttavan avoimesti Venäjän trolliarmeijasta ja sen aktiivisesta propagandasodasta, kannattaa muistaa että kyllä sitä propagandaa puskee toiseltakin puolelta. Silmämme ei vain ole sille niin herkistynyt. Kun nyt joka tapauksessa Venäjän toimet herättävät aiheellista pelkoa ja epävarmuutta, Nato-leirillä on nyt loistava tilaisuus lisätä pökköä pesään.

Ääriesimerkki tästä on USA Todayn julkaisema "vuodettu" raportti, jonka mukaan Putinilla olisi Aspergerin oireyhtymä. Rohkenen epäillä tämän "diagnoosin" motiiveja. Mieleen muistuu hieman vanhempi esimerkki noin parinsadan vuoden takaa, kun Britanniaan levisi käsitys siitä että Napoleon kärsii lyhyydestään. Tuoreiden tutkimusten mukaan Napoleon olikin 169 senttiä pitkä, aikansa standardeilla hiukan miesten keskiarvoa pidempi.

Kävikö Britannia oman aikansa propagandasotaa? Osaammeko mekään kohta erottaa faktaa fiktiosta ja asiallisia väittämiä karnevalistisesta liioittelusta?