Kommentti: Demaripeli alkoi - Rinteellä on luultua paremmat mahdollisuudet

Mikään ei anna sellaista ryhtiä poliittiseen kiistakirjoitukseen kuin itsensä siteeraaminen. Tällä palstalla tuli jo viime syyskuussa kyseltyä, tuleeko ammattiliitto PRO:n kovaotteisesta puheenjohtajasta Antti Rinteestä SDP:n mahdollinen pelastaja.

Nyt Helsingin Sanomat nosti saman asian esille.

Demari- ja ay-piireissä ei ole ollut mikään salaisuus enää pitkään aikaan, että Rinne aikoo haastaa Urpilaisen ensi toukokuun puoluekokouksessa. Virallinen ilmoitus lienee luvassa heti helmikuun alussa.

Tosiasia on, että Urpilaisen aikana SDP on päässyt ummehtumaan ja kannatus on jysähtänyt niin pitkäksi aikaa 15-16 prosentin tuntumaan, että puolueen kannalta hävettävä prosentti kerää jo hometta pintaan.

Kun lisäksi muistetaan, että vuodesta 2008 Urpilaisen johdolla SDP on hävinnyt kaikki vaalit, olisi käsittämätöntä, ellei haastajaa ilmaantuisi.

Rinne sopii haastajaksi hyvin.

Moni Rinteen taustajoukoista katselee myös Ruotsiin päin. Ruotsalaistoverit nostivat puolueen johtoon sikäläisen Metalliliiton puheenjohtajan Stefan Löfvenin, mikä on naapuridemarien vastoinkäymisten jälkeen vaikuttanut onnelliselta ratkaisulta.

Ay-liikkeen Urpilainen on suututtanut, siitä ei pääse mihinkään. Samoin puolueen miesväki katsoo puheenjohtajaansa karsaasti.

Urpilaisen puolesta ei toiminut edes hänen "rytminvaihdokseksi" kehuma ministerikierrätys viime keväänä. Se suututti miesväen, mutta ei kelvannut kaikille naisillekaan. Ryhmä oli hiljaa siihen saakka, mutta nyt kun vaalit ovat lähenemässä ja paikat on jaettu, mikään ei estä, että ryhmässä kritiikki kasvaa. Kansanedustajille kyseessä on työpaikka - se ei säily 15 prosentin kannatuksella.

Kannattaa muuten panna merkille, että turkulainen Heli Paasio (sd.) ilmoitti, ettei lähde enää eduskuntaehdokkaaksi. Huhujen mukaan kyseessä olisi pienoinen protesti, kun palvelut eivät ole nykyjohdolle kelvanneet. Siitä onkin aikaa, kun eduskunnassa ei ole ollut yhtään Paasiota Turusta - Rafael Paasio tuli eduskuntaan 1948…

Viimein pisara kriitikoilla oli, että Urpilainen meni hyväksymään yhteisöveron alennuksen 20 prosenttiin: yritykset ovat kiittäneet päätöstä antamalla sen jälkeen duunareille vain kengänkuvia ahteriin. Yhteisöveropäätöksestä saattaa tulla Urpilaiselle samanlainen leima kuin varallisuusveron poisto oli Eero Heinäluomalle (sd.)

Viime puoluekokouksessa Rinne ilmoittautui varapuheenjohtajakissa viime hetkellä puoluekokouspaikalla, eikä häntä valittu edes varapuheenjohtajaksi.

Nyt aikaa on enemmän.

Urpilaisen kannalta siunaus on, että puoluekokous aikaistettiin parilla viikolla ennen EU-vaaleja.  Siitäkään ei silti apua ole, jos gallupit laahaavat alle kaiken arvostelun - varsinkin, jos toinen päähallituspuolue kokoomus alkaa nousta.

Voi hyvinkin olla - ja todennäköisesti onkin - että Rinteen voimilla Urpilaista ei kaadeta, mutta suuremman kannatuksen Rinne saa kuin nyt luullaan. Rinne voi houkutella myös muita kisaan mukaan. Eero Heinäluoman suosikki, SDP:n tulevaisuuden perintöprinssi Antti Lindtman kytännee peliä vielä yhden puoluekokouskauden ja lunastaa paikkansa 2017.

Jos Rinne kaikesta huolimatta valittaisiin, SDP pyöräyttäisi itsensä takaisin ay-aikakaudelle - muutos olisi valtava. Vielä varmempaa olisi, että nykyhallitus ei sitä kestäisi vaan ensi kesänä katsottaisiin hallituskuviot uusiksi.

Eli: jos SDP:n puoluekokousväki haluaa elämäänsä (ja muidenkin elämään) seikkailua, Rinnettä peliin.

Kaiken lisäksi  Urpilaisen kannalta kannattajat saattava olla vihollisia pahempia. Oululainen demariedustaja Tytti Tuppurainen (sd.) kertoi viime syksynä, että kaipuu miesvaltaiseen teollisuustaustaiseen puoluejohtoon kertoo "sovinismista".

No. "Sovinismia" tuntuu olevan SDP:ssa ilmassa. Onpa tuota ollut "feminismiäkin"...

Timo Haapala