Komedia kuolemasta

Ensi-iltaan tullut elokuva Toinen jalka haudasta lyö vakavaa draamaa odottavalle katsojalle luun kurkkuun jo ensimetreillä. Tobias Zilliacuksen näyttelemä Visa Vuorio seisoo puolisonsa kanssa hautaustoimistossa valitsemassa arkkua – itselleen. Vakavasti sairaan päähenkilön vierailu arkkukaupassa kuuluu olennaisena osana hänen suruprosessiinsa. Katsojaa absurdi kohtaus kummastuttaa ja naurattaa.

– Onhan se aika huikea kohtaus. Mietin jo silloin kuvauksissa, että voi luoja, jos sitä olisi itse ihan oikeasti tuossa tilanteessa, valitsemassa itselleen arkkua. Ei sellaista tilannetta pysty ihan oikeasti käsittämään, kun on itse terve, Zilliacus pohtii.

Päähenkilö Visa Vuorio saa elokuvassa kuulla sairastavansa harvinaista oireyhtymää ja elävänsä enää vain joitakin kuukausia. Hänelle tarjotaan mahdollisuutta toteuttaa kuolevan miehen viimeisiä toiveita ja sen tiimellyksessä hän rakastuu, muttei omaan puolisoonsa.

Zilliacukselle Vuorion nahkoihin ujuttautuminen oli haasteellista ja onnistui parhaiten omin neuvoin.

– En halunnut lähteä tekemään roolia niin, että olisin tavannut kuolevia ihmisiä. Päätin sen sijaan luottaa mielikuvitukseen ja improvisaatioon, joka on työvälineenä minulle hyvin tuttu. Ja kun käsikirjoituskin sisältää muutaman yllättävän käänteen liittyen päähenkilön sairauteen, niin myös tästä kuolevan miehen identiteetistä tulee moniulotteinen, Zilliacus pohtii.

Helpottava nauru

Toinen jalka haudasta on ohjaajansa Johanna Vuoksenmaan toinen pitkä elokuva, paluu valkokankaalle menestyksekkään Nousukauden (2003) jälkeen. Kuuden vuoden mittaiseksi venähtänyt elokuvatauko sai ohjaajan jo vähän levottomaksi.

– Tuntui tosi hyvältä tehdä taas elokuvaa. Haluaisinkin elokuvien osalta lisääntyä hieman useammin. Sellainen lestadiolaisrytmi eli vauva vuodessa tai ainakin kahdessa olisi sopiva tahti, Vuoksenmaa nauraa.

– Pidän elokuvasta siksi, että siinä pystyy käyttämään audiovisuaalista elementtiä niin leveästi ja ajan kanssa, toisin kuin tv-ilmaisussa.

Vuoksenmaan kädenjälki näkyy uudessa elokuvassa jo sen komediallisuutena. Ohjaajan mielestä komedia on juuri oikea tapa käsitellä kuoleman kaltaista vakavaa aihetta.

– Jos ahdistavasta aiheesta tekee ahdistavan elokuvan, katsoja jää helposti jyrän alle. Nauru sen sijaan antaa helpotusta, armoa, lohtua ja riittävän tarkasteluetäisyyden aiheeseen. Katsojakin on vastaanottavaisempi elokuvan sanomalle rentona kuin ahdistuneena, Vuoksenmaa pohtii.

Ajattelemisen aihetta

Kuolemaa käsittelevän elokuvan tekeminen vaikutti luonnollisesti myös tekijöiden omaan ajatusmaailmaan ja tapaan suhtautua elämään.

– Mitä enemmän kuolemaa ajattelin, sitä merkityksellisemmältä oma elämä tuntui. Omia tekoja ja sitä mihin aikaansa käyttää tuli pohdittua aiempaa enemmän. Kuolemalla on ylipäätään sellainen vaikutus elämään, että se tekee siitä tärkeän. Jos tietäisi elävänsä ikuisesti, olemassaolosta tulisi laimeaa. Toivonkin, että elokuva saisi katsojat ajattelemaan omaa kuolevaisuuttaan, sillä sen miettiminen lisää vastuunottoa omasta elämästä, Vuoksenmaa pohtii.

Pääosaa näyttelevä Tobias Zilliacus sanoo hänkin pohtineensa roolin myötä elämäänsä sekä yksin että yhdessä perheen kanssa.

– Kyllä siitä tarttui sellainen carpe diem -ajatus, että pitäisi pyrkiä nauttimaan hetkestä. Ei kannata tosiaankaan elää sitku-elämää ja lykätä tärkeitä asioita tuonnemmaksi. Meillä kotona kaksi vanhinta lasta alkaa olla siinä iässä, että hekin miettivät isoja asioita. He saattavat kysyä vaikka ruuhkabussissa, että koska sä isä kuolet. Niihin kysymyksiin on hankala vastata, Zilliacus huokaisee.

Tiukka tavoite

Kotimaisen elokuvan viimeaikaiset rahoitusongelmat saavat Johanna Vuoksenmaan mietteliääksi. Myös Toinen jalka haudasta -elokuvan tuotantotiimi pitää kaikki sormet ristissä, että 45 000 katsojatavoitteeseen ylletään.

– Elokuva lähti liikkeelle alirahoitettuna, mutta meillä on mahdollisuus korjata puute jälkituella. Sen saamiseksi vaaditaan tuo 45 000 katsojaa. Se ei ole epärealistinen tavoite, saihan Nousukausikin noin 160 000 katsojaa, mutta epävarmaa tämä on. Ihmisten liikkeelle ja elokuviin lähteminen on sellaista vaalimatematiikkaa, että sitä on todella vaikea ennustaa. Täytyy nyt vain toivoa sellaisia kelejä, että ihmiset tarkenevat kävellä elokuvateatteriin, mutta eivät paljon pidemmälle, Vuoksenmaa naurahtaa.

Katso myös:

Johanna Vuoksenmaan ja Tobias Zilliacuksen haastattelu Huomenta Suomessa (19.03.2009)

(MT3)