KOLUMNI: Vihreät myyvät mummonsa

Hallitus sopi keväällä 200 miljoonan euron siirtämisestä budjetin sisällä kotimaan työllisyyden tukemiseen. Tällä haavaa ministerit suunnittelevat, että 140 miljoonaa euroa napattaisiin kehitysyhteistyövaroista.

Kehitysyhteistyötä hallitus kaavailee vesittävänsä myös laskemalla kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden ihmisten palautuskulut kehitysyhteistyömenoiksi. Tämän maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin (r.) ajatuksen yhteyttä kehitysmaiden olojen parantamiseen on esimerkiksi Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen ollut vaikea ymmärtää.

Kehitysyhteistyöstä vastaava ministeri Paavo Väyrynen (kesk.) on raivoissaan. Työministeri Anni Sinnemäki sen sijaan on huolissaan. Kehitysyhteistyö on harvoja vihreiden arvoja, joista puolue ei ole valtaan päästäkseen luopunut.

Kun puolue vuoden 2007 vaalien jälkeen ilmoitti voivansa istua hallituksessa, joka lisää ydinvoiman rakentamista, vihreät ikään kuin myivät isoäitinsä. Tätä oli edeltänyt erikoinen vaihe Paavo Lipposen (sd.) ydinvoimalle myönteisessä toisessa hallituksessa.

Tuolloin vihreät eivät eronneet hallituksesta, kun hallitus antoi luvan ydinvoiman lisärakentamiselle. Eropäätös syntyi vasta, kun eduskunta oli päätynyt samaan ratkaisuun. Vihreät siis erosivat hallituksesta protestina eduskunnan päätökselle.

Mummoikäisen puheenjohtajan vaihtuminen vasemmistovihreään, helsinkiläiseen Sinnemäkeen aloitti uuden luvun puolueen tarinassa. Etenkin vihreiden uudet kannattajat iloitsivat valinnasta.

Mutta nuo samat nuoret kuuluvat ikäluokkaan, josta monet ovat matkustelleet Aasian, Latinalaisen Amerikan ja Afrikan kehittyvissä maissa. Heille kehitysyhteistyö on ideologisesti tärkeää.

Sinnemäki olisi varmasti valmis rikkomaan budjettikehyksen työllisyyden parantamiseksi, mutta hän varoo räväköitä kannanottoja. Sinnemäelle on hyvin tärkeää säilyttää maineensa luotettavana neuvottelukumppanina, joka on hyvissä väleissä hallituskumppaneidensa kanssa.

Kehitysyhteistyövarojen puolustaminen on jätetty vihreillä rivikansanedustajien tehtäväksi. Sinnemäki sen sijaan luottaa neuvottelutaitoihinsa ja välttää julkisia kannanottoja. Perinteisen puoluepolitiikan näkökulmasta menettely tuntuu vieraalta.

Vihreiden kannatus on kasvanut viime vuosina tasaisesti. Puolue on sikäli erikoinen, etteivät sen päätökset yleensä vaikuta kannatukseen. Vihreiden äänestäjien ideologia on - äänestää vihreitä.

Jos työllisyysrahat nyt nipistetään kehitysyhteistyöstä, vihreille jää enää yksi mummo hoivattavakseen: lapsiperheiden etuuksista puolue ei toistaiseksi ole tinkinyt.