Kolumni: Hyvät vanhemmat, mitä tapahtui lasten juhlavaatteille?

Olen monta kertaa katsonut suu auki tarhaikäisten synttärijuhliin saapuvia vieraita. Pojat tulevat paikalle verkkareissa ja collegepaidoissa (tai pahimmillaan jopa aluskerrastossa), tytöillä puolestaan on yllään leggingsiä ja trikoopaitaa tai ”arkimekkoa”. Oletteko koskaan ajatelleen, että kyseessä ovat syntymäpäiväjuhlat?

Juhlat ovat eri asia kuin arkinen kyläily ja pitäisi olla ihan itsestään selvää, että juhliin mennään pukeutuneena juhlavaatteisiin. On eri asia, jos tilaisuus järjestetään teemalla, joka ei mahdollista juhlavaatetusta (esim. kiipeily tai vastaava) tai jossa se on turvallisuusriski. Mutta nyt on kyse siitä, että ihan tavallisille kotisynttäreille saavutaan perus (päivä)kotivaatteissa.

Eikä tämä rajoitu vain juhlatilaisuuksiin! Lasten pukeminen näyttää nykyvanhemmilla olevan hukassa myös esimerkiksi teatterissa tai konserteissa. Pukeutuminen on osa tapakasvatusta, ja se on myös esiintyjien ja tilaisuuden kunnioittamista. Ja tämä tapakasvatus alkaa ihan ”tavallisesta nukketeatterikäynnistä”. Meillä on alle vuoden ikäisestä lähtien pukeuduttu juhlavaatteisiin – menimme sitten syntymäpäiville, balettiin tai (nukke)teatteriin. Mutta ehkä nämä vanhemmat ovat niitä samoja henkilöitä, jotka menevät itsekin oopperaan villapaidassa.

Ja vastaukseksi on turha selittää, että lapset eivät ”viihdy” juhlavaatteissa. Varmasti elämässä ja yhteiskunnassa tulee vastaan runsaasti muitakin asioita, jotka eivät ole niin viihdyttäviä, mutta kuuluvat hyviin tapoihin. Ja nämä tavat täytyy opetella. Eikä kukaan pakota ostamaan useiden kymmenien eurojen hintaisia hepeneitä – omankin lapseni vaatteet olen löytänyt alennusmyynneistä tai kirpputoreilta.

Suomessa on nykyisellään muutenkin hyvin harvoin tilaisuuksia, joissa pukeutumiseen panostetaan, joten pidetään kiinni edes niistä harvoista mahdollisuuksista, joita vielä on – eikä lähdetä romuttamaan niitä mukavuudenhalun varjolla. Muutoin meillä kasvaa kohta Linnan juhliinkin verkkareissa raahustava sukupolvi.

Kirjoittaja on leikki-ikäisen lapsen avioliitossa oleva ”laiska äiti”, joka lyttäsi raskausaikana perhepedit ja pitkät imetykset alimpaan helvettiin – ja imetti lähes puolitoista vuotta ja nukkuu edelleen perhepedissä.