Olen aina ihmetellyt Escaladen suosiota. Autolla taas ajettuani muistin, miksi sen vetovoima ottaa minut aina hetkeksi valtaansa.
On se järkyttävän kokoinen. Seison tämän mallivuoden Cadillac Escaladen edessä ja yritän hahmottaa sen mittoja. Auto on minua korkeampi, mikä luo heti siitä todella massiivisen vaikutelman.
Keulan terävä ilme kiehtoo. Olen tykännyt Cadillacin modernista mutta samalla sen historiaa peilaavista muodoista siitä lähtien, kun englantilainen Simon Cox sai tehtäväkseen muuttaa Cadillacin muotokielen tälle vuosituhannelle tultaessa. Viimeisimmässä uudistuksessa nuo muodot ovat terävöityneet entisestään.
Big is beautiful -ajattelu jatkuu autoon kivettäessä. Kyllä, Escaladeen ei astuta sisälle, sinne on kiivettävä. Normaalikokoisen aikuisenkin on käytettävä hyväkseen ovea avattaessa automaattisesti sähköisesti esiin työntyvää astinlautaa.
Escaladessa istutaan siis korkealla. Sen rinnalla olevat tavalliset henkilöautot näyttävät lähes leikkiautoilta. Ulkomittojen hahmottaminen ei ole siis aivan ongelmatonta: parkkitalot ja ahdas urbaani eurooppalainen ympäristö kadun varteen pysäköityine autoineen ei ole Escaladelle se kaikkien miellyttävin ja luontevin ajoympäristö. Tämä auto tarvitsee tilaa.
Ohjaamon laatuvaikutelma on periaatteessa ok: onhan tämä on parasta, mitä amerikkalaisilla on tarjota. Jalopuuta, pehmeää nahkaa ja paksut sisämatot… Escaladessa matkustetaan kuin herran kukkarossa.
Escaladen juttu on ehdottomasti sen sisätilat. Kun autolla on leveyttä hieman yli kaksi metriä, kabiiniin mahtuu ongelmitta useampi hyvin syönyt tumma rap-artisti. Kuljettajan paikallakin istutaan kuin sähkötoimisessa tv-tuolissa. Penkki taipuu nöyrästi eri asentoihin 16 säätömahdollisuuden avulla. Jakkarassa on myös sekä lämmitys että tuuletus.
Kuljettajan ja etumatkustajan välinen keskikyynärnoja on niin leveä, että sitä voi käyttää tarvittaessa ruokapöytänä – tai sen yli voi pelata pingistä. Keskiriviltä löytyy kaksi erillisistuinta.
