Kirjailija tapasi sarjamurhaajia: Onko jokainen ihminen paha?

Tukholman yliopiston professorina toimiva kirjailija Micael Dahlén otti rohkean askeleen elämässään päättäessään kirjoittaa kirjan Ihmispedot. Kirja pureutuu ihmismielen pahuuteen. AVAn haastattelussa Dahlén kertoi avoimesti oman näkemyksensä siitä, uskooko hän, että jokaisessa ihmisessä on jonkinlaista pahuutta.

Raskas aihe avasi silmät uudella tapaa

Sarjamurhaajien tapaaminen sekä näistä tapaamisista kirjoittaminen sai Dahlénin avaamaan silmänsä uudella tapaa. Kirjailijan käsitys ihmisistä muutti aavistuksen verran suuntaansa erikoisen kokemuksen vuoksi.

– Tajusin itse kirjaa kirjoittaessani, että kaikki ei ole niin mustavalkoista. Me ihmiset emme ole ainoastaan hyviä sisältä, vaan meissä kaikissa on myös jotain pimeää, josta emme kuitenkaan aina ole välttämättä niin tietoisia, Dahlén kuvaa.

Ihmisten pimeä puoli ei kuitenkaan itsessään herättänyt kirjailijassa pelon tunnetta, vaan ennemminkin uskon siihen, että syvistä vesistä voikin tehdä aivan uudenlaisia johtopäätöksiä – joista voi taas oppia jotain uutta. Dahlén pitää erityisen olennaisena sitä, että jokainen ihminen tekee itse valintansa: vaihtoehdot näyttäytyivät yksinkertaisesti selkeämpinä raskaan kokemuksen päätteeksi.

– On tärkeä yrittää kasvattaa tietouttaan ja tutkia näitä puoliamme, jotta ymmärrämme, että me voimme tehdä valinnan. Meillä on mahdollisuus valintaan kaiken suhteen, mitä teemme. Uuden projektini avulla haluan tuoda tämän esille ja esitellä asian valoisamman puolen, Dahlén kertoo.

Onko jokaisella synkkiä ajatuksia?

Synkät ajatukset eivät kuulu ainoastaan rikollisten arkeen. Jokaisella meistä on mielessään joskus mietteitä, joita ei ole tarkoitettu muiden korville – mutta joita ei toisaalta ole tarkoitettu toteutettaviksikaan. Dahlén pitää merkityksellisenä sitä, että negatiivisetkin ajatukset tiedostaa: eihän kaikkia ajatuksia ole tarkoitettu toteutettaviksi.

– Minullakin on synkkiä ajatuksia. Minussakin voi piillä puolia, jotka eivät ole hyviä, ja joita en oikeasti edes halua toteuttaa, mutta voin toimia hetken mielijohteesta, Dahlén toteaa.

Itsetuntemus on avainasemassa omien synkkien ajatusten hallitsemisessa.

– Projektissani olen oppinut tunnistamaan omat puoleni ja tajuamaan, että minulla on mahdollisuus vaikuttaa itseeni. Kun haluan sanoa tai tehdä jotain haitallista impulsiivisesti, voin jättää sen väliin, Dahlén toteaa.

Pahuutta ei voi kieltää

Kuka tahansa kirjailija ei tarttuisi yhtä arkaan aiheeseen kuin Dahlén. Kirjailija pitääkin erityisen tärkeänä nimenomaan vaiettuihin aiheisiin tarttumista, sillä asioiden kieltäminen saattaa pahimmillaan johtaa hyvin negatiivisiin ilmiöihin.

– Eihän kukaan haluaisi, että pahuutta olisi, mutta kun se ei ole mahdollista, on asia hyvä tunnustaa, jotta sille voidaan tehdä jotain.

– Tabut voivat olla vaarallisia. Ne tarkoittavat, että joku asia halutaan kieltää, eikä sitä ole olemassa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että asia katoaisi, vaan sen olemassaolo jatkuu, emme vain huomioi sitä mitenkään, Dahlén jatkaa.

Dahlén myöntää, että hän on vähäksi aikaa saanut itse tarpeekseen erityisen synkistä aiheista. Teemat vievät kirjailijan niin vahvasti mukanaan, että välillä on otettava tietoisesti etäisyyttä elämän nurjaan puoleen.

– Oman itseni hyvinvoinnin takia en kuitenkaan haluaisi enää vihkiytyä mihinkään näin synkkään. Tiedän nyt, kuinka se vaikuttaisi minuun. Yleisemmällä tasolla on kuitenkin hyvä, että joku aina aika ajoin pureutuu tällaisiinkin aiheisiin.

Ristiriitaiset tunteet olivat läsnä koko kirjoitusprosessin läpi

Dahlén koki kirjan kirjoittamisen hyvin ristiriitaisena prosessina. Kirjan ollessa yhä keskeneräinen kirjailija pysähtyi välillä miettimään jopa sitä, tulisiko teos koskaan valmiiksi.

– Vaihdoin monta kertaa mielipidettäni siitä, pitäisikö minun edes kirjoittaa koko kirjaa. Välillä koin, että aihe oli niin laaja ja vaikuttava, että minun olisi ehdottomasti kirjoitettava siitä. Toisaalta taas pohdin, että juuri henkilökohtaisuuden ja aiheen vaikuttavuuden vuoksi kirja olisi ehdottomasti kirjoitettava, Dahlén kertoo.

Kirjailija myöntää, että kirjan teemaan nivoutuneet lukuisat kysymykset aiheuttivat sekavia tunteita ja tekivät projektista hetki hetkeltä haastavamman.

– Lopulta päätin kuitenkin, että tämä oli jotain, mitä minun olisi tehtävä oman itseni vuoksi, päättääkseni asia ja päästäkseni sen suhteen jonkinlaiseen johtopäätökseen. Olen oppinut akateemisen urani aikana, että kysymyksien kysyminen on paljon tärkeämpää kuin lopullisten vastausten saaminen, Dahlén selventää.

KIRJAPIIRI esittelee AVAlla kiinnostavia suomalaiskirjailijoita tiistaisin klo 19.30.

Lue myös:

AVA

Kuvat: Cato Lein