Kirja-arvio: Harharetkiä Latinalaisessa Amerikassa

Aikoinaan kun ihmisillä ei ollut rahaa matkustamiseen, matkakirjat olivat suosittuja. Sittemmin matkustamisesta on tullut arkipäivää eivätkä perinteiset matkakirjat enää ole oikein toimineet. Onko trendi nyt jälleen kääntymässä, sillä olen viime vuosina törmännyt useampaankin matkakirjaan?

Hilla Hautajoen matkakirja kertoo hänen vuoden kestäneestä Etelä- ja Väli-Amerikan matkastaan. Kirja raportoi melko sovinnaisesta nuoresta suomalaisesta, joka tapaa muita reppureissaajia ja paikallisia sekä vierailee paikkakunnilla, joissa nuoret reppureissaajat usein vierailevat.

Kirja on hyvin kirjoitettu ja tarinasta näkee, että matkaaja on ollut todella innostunut matkastaan. Hän kertoo vastoinkäymisistä, vaaratilanteista ja etenkin bussimatkoista halvoissa ja romumaisissa busseissa. Toisaalta kerrotaan mukavista matkakavereista, yllättävistä tapahtumista ja kulttuurieroista.

Ongelma niin tässä kuin matkakirjoissa yleensäkin on ehkä se, että kirjoittajalle itselleen merkittävätkin matkakokemukset ja -muistot ovat lukijan näkövinkkelistä pääosin melko tavanomaisia kommelluksia ja sattumuksia.

Ehkäpä nykyiset matkakirjat on tarkoitettu ihmisille, jotka suunnittelevat matkaansa kyseiseen kohteeseen. Tässäkin kirjassa kerrotaan monista pääkaupunkien ulkopuolella olevista mielenkiintoisista luontokohteista. Kun itsekin olen käynyt useissa paikoissa, joista Hautajoki kirjoittaa, on mielenkiintoista vertailla hänen tuntemuksiaan omiini kyseisistä paikoista.

Matkustuskokemusten lisäksi Hilla Hautajoki kertoo kirjassa paljon itsestään. Ennen matkan alkua tuolloin 28-vuotias nainen alkoi masentua ilmeisesti liiallisen työmäärän seurauksena, unikaan ei tullut helposti ja ihmissuhteet kapenivat. Vuoden matka oli hänelle ratkaisu tuohon henkilökohtaiseen kriisiin. Nuori nainen löysi itsensä ja sai uusia sävyjä elämäänsä.