Kiinan Big Brother -viikot

Näinä päivinä Kiinassa tuntee itsensä yhä seuratummaksi. Ulkomaalaisiin täällä on toki jo totuttu, mutta puoluekokouksen aikana valvovia silmäpareja on kaikkialla.

Virka- ja siviiliasuisten poliisien lisäksi kaikkea vähänkin epäilyttävää tarkkailee 1,4 miljoonaa vapaaehtoista lähes jokaisessa kadunkulmassa. Passit on syytä pitää mukana.

Mielenilmaukset tai minkäänlaiset soraäänet kommunistipuoluetta kohtaan eivät ole mahdollisia. Internetin toiminta on hidastunut surkealle tasolle, monille sivuille ei pääse lainkaan ja internetkahviloita on suljettu. Bensiiniä ei myydä kanistereihin eikä edes moottoripyöriin, jottei kukaan yrittäisi rakentaa niistä polttopulloja tai tekisi polttoitsemurhaa julkisella paikalla. Myrkyllisiä aineita tai herkästi syttyviä kemikaaleja kuljettavat rekat eivä saa ajaa lähes kolmeen viikkoon Pekingiin. Kaikki epäkelpo on siivottu Pekingin katukuvasta. Toisinajattelijat ovat kotiarestissa eikä maalaisia päästetä kaupunkiin purnaamaan elintasoeroista. Katukaupustelijoilla, feikkituotteiden myyjillä ja ilotytöillä on parin kuukauden pakkoloma.

Tällaiseen pystyy vain yksi puolue. Se on maailman suurin puolue , 82 miljoonan jäsenen Kiinan kommunistipuolue, suurin piirtein Saksan väkiluvun kokoinen. Kiinan kommunistipuoluetta on joskus verrattu Vatikaaniin. Vanhojen miesten suljettu salaseura valmistelee ja tekee tärkeät päätökset tiukasti perheen sisällä. Lähes 1,4 miljardin ihmisen maassa keskuskomiteaan kuuluu vain 370 jäsentä. Se valitsee vielä pienemmän 25-jäsenisen politbyron joka taas valitsee vieläkin pienemmän pysyvän komitean. Nyt senkin jäsenmäärää supistetaan yhdeksästä seitsemään. On sanottu, että käytännössä Kiinaa johtaa vain muutama perhe ja korkeintaan 300 etuoikeutetun eliitti.Vallan vaihto tapahtuu nytkin hyvin salassa kansalta. Kansankongressin piipusta ei sentään tuprahda savua, kun valinnat on sinetöity.

Tämä Cream de la cream hallitsee valtiota, virkakoneistoa, armeijaa, mediaa, koululaistosta, yliopistoja, ja oikeuslaitosta. Maan korkeimman oikeuden presidentti ei ole koskaa lukenut lakia, jäsenkirja on taannut hänen nousunsa huippuvirkaan. Jo se kertoo, miksei oikeusjärjestelmään Kiinassa voi luottaa.

Puolue on myös mukana kansainvälisessä liiketoiminnassa ja kaikissa suurissa pörssilistauksissa ympäri maailmaa, vaikka se ei sitä esiin tuokaan.New York Times arvioi hiljattain väistyvän pääministerin Wen Jiabaon omaisuuden arvoksi noin 2,7 miljardia dollaria.

Mutta mitä tavalliset kuolevaiset ajattelevat tästä 90 vuotta viime vuonna täyttäneestä Kiinan kommunistipuolueesta, jota silloin tällöin nimitellään myös ”vanhojen poikien hyvävelikerhoksi”?

– Ei vähempää voisi kiinnostaa, sanoi shanghailainen taksikuski, kun kyselin hänen mielipidettään.

– He ajavavat vain omaa etuaan ja ovat korruptoituneita kaikki, hän jatkoi.

– Tärkeintä Kiinassa olisi laittaa ympäristö kuntoon, turvata elintarvikkeiden puhtaus ja juomavesi. Tavallisia kansalaisia eivät heidän hienot tieteelliset teoriansa kiinnosta, sanoi puolestaan pienen jalkohoitolan omistava perheenisä.

– Kansalaisilla ei tässä maassa ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa, hän sanoi.

Kansan silmissä puolueen uskottavuus on aikaa sitten mennyt. Ja kun luottamus on mennyt, jää ainoksi keinoksi enää hallita pelolla.

Lue myös:

    Uusimmat