Kiina kasvattaa vaikutusvaltaansa, se huolestuttaa eurooppalaisia – tällaiset kasvot maalla on Suomessa: "Maa ei ole monoliitti, joka toimisi kaikkialla samoin"

Kiinan vaikuttamispyrkimyksiin Suomessa liittyy paljon väärinkäsityksiä ja harhaluuloja, arvioi Lapin yliopiston professori Timo Koivurova.

– Monesti ajatuskulku on meillä sellainen, että Kiina on yksi monoliitti, joka toimii melkein samalla tavalla joka paikassa. Sehän ei missään nimessä pidä paikkaansa.

Koivurovan mielestä Suomessa pelätään ehkä liikaakin Kiinan toimia eikä hahmoteta sitä, että esimerkiksi kiinalaiset yritykset ovat kirjava joukko toimijoita, vaikka niillä onkin usein kytköksiä Kiinan valtioon.

– Siellä on hyvin heterogeeninen yritysyhteisö, eikä valtiolla ole mahdollisuutta koordinoida kaikkia kiinalaistoimijoita. Sitä on yritetty, eikä se ole toiminut ulkomailla.

Koivurova johtaa Lapin yliopiston Arktista keskusta ja on ollut laatimassa valtioneuvostolle selvitystä Kiinan roolista arktisella alueella. Hän tähdentää, että Kiinan toimista sen lähialueilla kuten Hongkongissa tai Etelä-Kiinan merellä ei voi vetää yhtäläisyysmerkkejä siihen, miten Kiina toimii Suomessa tai Pohjoisella Jäämerellä.

–  Geopoliittinen dynamiikka Kiinan lähialueilla on täysin erilainen maan lähialueilla kuin arktisella alueella, jossa Kiina on kohtuullisen kevyt toimija.

Koivurovan mukaan arktista selvitystä tehdessä kävi ilmi, että kaikki strategiset kohteet, joista Kiina oli arktisella alueella kiinnostunut, blokattiin yksi toisensa jälkeen. Tapaukset liittyivät esimerkiksi lentokenttien rakentamiseen Grönlantiin, isojen maa-alueiden ostoon ja kaivosrakentamiseen.

–  Pohjoismailla on vahvat oikeusjärjestykset, eli kyllä kiinalaiset joutuvat sopeutumaan näihin edellytyksiin.

Kiinan toimien ja intressien arviointiin liittyy kuitenkin länsimaissa aina annos epävarmuutta.

–  Tietenkään Kiinasta ja kiinalaisista yrityksistä ei voi koskaan tarkasti tietää. Se on meille vähän tuntematon alue. Paljon on kiinni siitä, kuka toimia tulkitsee, koska kenelläkään ei ole pääsyä Kiinan sisäpiiriin.

"Niin kauan kuin asioita tulee tipoitellen esiin, se lisää tuskaa"

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta keskustelee todennäköisesti tiistain kokouksessaan puheenjohtaja Mika Niikon (ps.) Kiina-yhteyksistä. Niikon Kiina-kytkökset nousivat esiin, kun Suomen Kuvalehti kertoi hänen olleen puoluetoverinsa Ville Vähämäen kanssa perustajaosakkaana yhtiössä, joka kytkeytyy Kiinan valtion rahoittamaan teknologiakonserniin. Yhtiökumppanina toimi kiinalainen Hang Si, joka rahoitti Niikkoa vaaleissa liki 5  000 eurolla.

Ulkoasiainvaliokunnan jäsen Anne-Mari Virolainen (kok.) sanoo odottavansa Niikolta selvitystä tapahtumista voidakseen muodostaa kokonaiskuvan tilanteesta.

–  Niin kauan kuin asioita tulee tipoitellen esiin, se lisää tuskaa siitä, mitä tässä oikein on tapahtunut.

Niikko ei vastannut STT:n haastattelupyyntöön.

Virolainen ei halua ottaa julkisesti kantaa Niikon toimintaan. Yleisellä tasolla hän ei usko, että suomalaispoliitikot ovat liian sinisilmäisiä kiinalaiselle rahalle. Esimerkiksi kiinalaisyhtiö Huaweihin liittyvät turvallisuushuolet sekä Kiinan ja Yhdysvaltojen kauppasota ovat lisänneet suomalaisten tietoisuutta Kiinan vaikuttamiskeinoista ja niihin liittyvistä riskeistä.

Avokätistä vaalirahaa ja hyväpalkkaisia pestejä kiinalaisyrityksissä

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Elina Sinkkonen pitää tervetulleena, että kansanedustajien Kiina-yhteyksistä käydään julkista keskustelua. Suomessa uutisoidut tapaukset ovat mittakaavaltaan pieniä verrattuna monissa länsimaissa paljastuneisiin kytköksiin.

Sinkkonen nostaa esimerkiksi Uuden-Seelannin, jossa Kiina on rahoittanut poliitikkoja huomattavilla summilla ja hyödyntänyt heidän verkostojaan petaamalla heille poliittisen uran jälkeen hyväpalkkaisia pestejä kiinalaisyrityksissä.

– Suomessa ei ole vielä mitään tämäntyyppistä nähty, mutta toki se on mahdollista tulevaisuudessa, Sinkkonen sanoo.

Hänen mukaansa Kiina näyttäisi olleen poliitikkojen suuntaan selvästi aktiivisempi niissä maissa, jotka ovat sitä maantieteellisesti lähempänä ja joiden kanssa se on ollut läheisemmin tekemisissä pidempään.

Kiinan avokätinen vaalirahoitus on noussut otsikoihin myös Australiassa, jossa on merkittävä kiinalaisvähemmistö. Vielä muutama vuosi sitten kaksi Kiinassa syntynyttä miljardööriä oli Australian kahden suuren puolueen suurimpia yksittäisiä tukijoita. Vaalirahoituslakeja on ryhdytty kiristämään maassa vasta hiljattain.

Hienovaraisempia keinoja kuin Venäjällä

Yleisesti on arvioitu, että Kiina pyrkii vaikuttamaan länsimaihin pehmeämmillä keinoilla ja hienovaraisemmin kuin Venäjä, joka on valmis luomaan kaaosta ja hajaannusta vaikkapa suoran vaalihäirinnän avulla. Kiinan vaikutusvalta perustuu paljon taloudelliseen valtaan.

Monissa maissa on aiheellistakin pelkoa siitä, että Kiinan taloudelliset investoinnit muuttuvat taloudelliseksi vallaksi etenkin, jos ne kohdistuvat strategisiin kohteisiin kuten satamiin ja lentokenttiin. Myös Suomessa suojelupoliisi on varoittanut kiinalaisten kiinnostuksesta strategisiin infrastruktuurihankkeisiin.

– Kiinalla on presidentti Xi Jinpingin kaudella ollut ekspansiivisempi ulkopoliittinen suuntaus eli pyritään investoimaan paljon ulkomaille ja lisäämään vaikutusvaltaa erilaisin keinoin, Sinkkonen sanoo.

Tämä näkyy myös siinä, että kiinalaisen median roolia ulkomailla on vahvistettu.

–  Englanniksi tai muilla paikallisilla kielillä pyritään tarjoamaan Kiinan näkökulmaa tukevaa uutisointia, mikä on tietysti mielenkiintoista, kun uutiskenttä on muutenkin murroksessa, Sinkkonen sanoo.

Suomessa keskustelua on herättänyt Kiinan valtiolta rahoitusta saanut tamperelaisyritys, joka tuotti vuosien ajan myönteistä Kiina-kuvaa tarjoavaa sisältöä Radio Classicille. STT kertoi syksyllä, että poliisi epäilee yrityksessä törkeitä veropetoksia.

Kutsuja kaikennäköisiin televisiohaastatteluihin

Eduskunnan suuntaan Kiina vaikuttaa paitsi perinteisen diplomatian, myös epävirallisempien yhteyksien kautta. Eduskunnassa toimii kymmenien eri maiden ystävyysryhmiä, ja myös Kiinalla on omansa. Anne-Mari Virolainen toimii Kiina-ystävyysryhmän puheenjohtajana. Hän sanoo saavansa kiinalaisilta valtavasti yhteydenottopyyntöjä, mukaan lukien kutsuja "kaikennäköisiin televisiohaastatteluihin".

–  Niiden suhteen olen erittäin tarkka, hän kommentoi.

Tapaamispyyntöjä tulee paljon myös Suomeen saapuvilta kiinalaisryhmiltä. Virolainen sanoo ohjaavansa heidät kaikki eduskunnan kansainvälisen osaston kautta.

–  Kun on virallisia vierailuja, joihin sisältyy esimerkiksi puhemiehen tapaaminen, silloin voin tavata.

Eduskunnan puhemiehen Matti Vanhasen (kesk.) mukaan Kiina on monien muiden maiden tavoin aktiivinen kutsumaan halukkaita poliitikkoja maahan suuntaaville ja usein maksetuille vierailuille. Kiinan vaikuttaminen perinteisen diplomatian saralla ei hänen mukaansa käytännössä juuri eroa muiden suurten tai keskikokoisten maiden toimintatavoista.

Vanhasen mielestä Suomessa usein liioitellaan Kiinan vaikutusvaltaan liittyviä uhkia.

– Mutta jos tapahtuu ikään kuin pinnan alla sellaista, mitä ei nähdä, siihen en pysty enkä uskalla ottaa kantaa.

Niikon toiminnasta hän ei ole "löytänyt sellaista särmää", jota eduskunnan virallisen koneiston kuten puhemiesneuvoston olisi syytä tarkastella.

– Ei tässä ole tullut mitään sellaista ilmi, jota puhemiesneuvosto oikein voisikaan käsitellä.

Miksi Suomi ei ole joutunut Ruotsin tavoin Kiinan hampaisiin?

Länsimaista löytyy useita esimerkkejä siitä, että halutessaan Kiina on valmis käyttämään myös aggressiivisia vaikuttamiskeinoja. Esimerkiksi Ruotsin välit Kiinaan ovat tulehtuneet pahasti sen jälkeen, kun Ruotsin kansalainen Gui Minhai pidätettiin Kiinassa.

Ruotsi on vaatinut toistuvasti Guin vapauttamista ja puolustanut tälle myönnettyä sananvapauspalkintoa. Kiina on hermostunut Ruotsin toiminnasta, ja Kiinan Ruotsin-suurlähettiläs on pyrkinyt aggressiivisesti puuttumaan ruotsalaismedian uutisointiin. Kiina on myös uhkaillut Ruotsia poikkeuksellisen voimakkaasti muun muassa taloudellisilla sanktioilla.

Upin Sinkkonen arvioi, että Kiina pyrkii yhä rohkeammin hiljentämään keskustelua, jota myös Euroopassa käydään esimerkiksi Kiinan ihmisoikeusloukkauksista. Sinkkonen pitää täysin mahdollisena, että mikä tahansa Pohjoismaa voi olla seuraavaksi vastaavan tulituksen kohteena.

– Norjalla oli (Kiinaan) pitkään erittäin tulehtuneet välit ennen tätä, ja siinä on vasta hiljattain päästy eteenpäin, hän muistuttaa viitaten kriisiin, joka syntyi Norjan Nobel-komitean myönnettyä rauhanpalkinnon kiinalaiselle toisinajattelijalle Liu Xiaobolle.

Professori Timo Koivurova puolestaan arvioi, että Suomi on voinut välttyä Kiinan hampailta pragmaattisen ulkopolitiikkansa takia.

– Ruotsi on ollut pitkään ikään kuin maailmanlääkäri, joka on kertonut muille maille, miten niiden pitää kehittyä. Kyllähän Ruotsi latoo vaikka mitä Venäjästäkin, koska heillä ei ole ulkorajaa Venäjän kanssa.

Osasyynsä voi olla myös sillä, että Suomi on asemoinut itseään ikään kuin solmukohtana Eurooppaan ja ollut aktiivisesti pohtimassa Kiinaa kiinnostavia hankkeita kuten Koillisväylän datakaapelia.

– Mielestäni Kiinan näkökulmasta Suomi nähdään yhteistyötä aktiivisesti edistävänä osapuolena. Uskon, että tämä on osa sitä yhtälöä, miten Suomi jäsennetään Kiinasta käsin, Koivurova sanoo.