Ketkä saavat Viinaselta huutia?

Entinen valtionvarainministeri Iiro Viinanen tylyttää tänään julkaistuissa päiväkirjoissaan armotta lamanaikaisia poliittisia kumppaneitaan ja vaikuttajia, jotka tuntuivat hänestä usein murheenkryyneiltä.

Mauri Pekkarinen TOP 10

Otteita Iiro Viinasen Vaaran Vuodet-kirjasta

1. Mauri se aina jaksaa jauhaa elvytystä puheissaan. Uskoisi nyt edes jotain, kroonikko.

2. Eihän ongelmien ratkaisuja voi siirtää tai kiertää kuten Mauri haluaa. Pieni on mies.

3. Käydään läpi Maurin vaalipäällikön sammakoiden kasvatuksen verottomuus ja monta muuta huvittavaa yksityiskohtaa. Uskomatonta, kuinka jotkut juoksevat joka risahduksen perässä.

4. Kyllä Mauri osaa olla hankala pikkusielu ja kotiinpäin vetävä. Sitä ei kukaan uskoisi todeksi, jos tietäisi.

5. Oli taas tyypillistä Mauria EU-tukineuvottelussa, jossa aloitti pikkujuonittelun ja varauksellisuuden kaikkeen. Ärsyttävä tyyppi, ja ihme on, miten tuolla luonteella on näin pitkälle päässyt?

6. Mauri taas limbosi ja sanoi, että veroalennus voitaisiin rahoittaa lisävelalla. P-kele, että se ehtiikin aina välistävetoihin.

7. Talouspoliittisessa Mauri äksyilee, kun kantokykyluokitusasiassa ei tapahdu mitään. On se tosi kuumakalle!

8. Pekkarinen yrittää salakuljettaa päätöksen aluekehitysrahoista, jossa tukea maksettaisiin hotelliyöpymisistä Lapissa. Onneksi huomattiin.

9. Viikonloppuna Pekkarinen on lisäksi vaatinut velkaelvytystä. Ihmemies.

10. Mauri on oikea nyysä.

Pääministeri Esko Aho sekä kokoomuksen silloinen puheenjohtaja Pertti Salolainen herättävät Viinasessa sekä lämpimiä että kielteisiä tunteita.

– Pertti Salolaisella ei ollut sellaisia johtajan ominaisuuksia, joita tuohon aikaan olisi tarvittu. Hänellä oli vain yksi tavoite, saada verohelpotuksia ja minun ehtoni oli vastaavasti leikkaukset.

Oman puolueen tai hallituksen muutkaan edustajat eivät saa käsittelyä silkkihansikkain tuolloisen valtionvarainministerin henkilökohtaisissa päiväkirjoissa. Ilkka Kanervaa Viinanen kuvaa usein ressukaksi, joka ei ymmärrä omaa imagoaan.

Useimmiten kirjassa esiintyvät Kimmo Sasi ja Mauri Pekkarinen.

– He olivat melkoisia mieliharmeja. Heidän oli saatava oma peukalonjälki joka jumalan asiaan.

– Kun nyt muistelen noita aikoja, niin en todellakaan ollut heitä kohtaan liian tyly. He olivat kieroja minua kohtaan ja saivat ansaitsemansa käsittelyn

Mauri Pekkarisen lakkaamattomassa arvostelussa Viinanen näyttää mielikuvituksellisen puolensa. Pekkarinen inspiroi häntä selvästi toinen toistaan värikkäämpiin ilmaisuihin. Jokin arvostus paistaa läpi päiväkirjamerkinnöistä ja kirjan loppuluvuista. Viinanen katsoi Pekkarisen oleman väsymätön peluri politiikassa.

– Pekkarinenhan on taitava, tietävä, ahkera, mutta häneltä puuttuu se taito, että olisi osannut olla rakentavasti samaa mieltä tai jättänyt rääpimättä ja sotkeutumatta joka ikiseen asiaan. Sellainen ei ole kokeneen parlamentaarikon tyylille sopivaa

Kimmo Sasin suhteen Viinasella oli päiväkirjan tekstin mukaan käynnissä selvä valtataistelu. Viinanen ei peittele pyrkimyksiään syrjäyttää Sasi ryhmän puheenjohtajan paikalta, mutta katsoo, että asia sai julkisuudessa kohtuuttomat mittasuhteet.

– Sasi taas yritti näytellä erittäin viisasta, ehkä hän olikin, mutta en ymmärtänyt.

Ristiriitaisten ja riitelevien viestien tyrehdyttämiseen Viinasella saattoi olla useita syitä. Viinanen kuitenkin koki selvästi olevansa pelastamassa kaikkine voimineen isänmaataan taloudelliselta katastrofilta.

– Kyse oli yksinkertaisesti luottamuksen säilyttämisestä rahoittajiemme silmissä, ja silloin ei ollut varaa temppuilla ja politikoida kuten edellä mainitut edustajat ja monet muut tekivät.

Samasta aiheesta Viinanen huomauttaa myös tämän päivän politiikoille.

– Kun rahoittajien edustajien kanssa keskustelee ja kerjää rahaa, ei maasta todellakaan voi tulla erilaisia, ristiriitaisia viestejä. Tämä kannattaa muistaa myös tänään. Jopa twiitatessa. Uskottavuuden menettäminen voi tulla nopeasti uskomattoman kalliiksi.

 

 


Lue myös:

    Uusimmat