Kesäjuhlien kommelluksia

Pikkuveljeni konfirmaatiojumalanpalveluksessa kaikki meni oikein hyvin siihen asti kunnes suntio alkoi kerätä kolehtia. Silloin kolme ja puolivuotiaan tyttäreni kärsivällisyys alkoi herpaantua ja hän huusi kovalla kirkkaalla äänellä niin, että koko kirkko kaikui: "Äiti! Mistä täällä oikein maksetaan?" Useampi penkkirivi edessämme vain hytkyi tasaisesti - he kaikki nauroivat hiljaa. Tämä tarina kulkee vieläkin hauskana kaskuna pienellä paikkakunnalla. Hannele Paunu, Huittinen

Olin kummityttöni häissä ja otin täytekakkua ylimmästä kerroksesta, joka tietysti kuului hääparille! Emäntä tuli vielä sanomaan, että ei siitä saa ottaa. Apua, kun hävetti! Olisihan se pitänyt muistaa, mutta jotenkin töppäsin siinä kuumuudessa kesällä. Kakussa oli ainakin neljä kerrosta. Ja kun se emäntä tuli vielä sanomaan... Nimimerkki "häävieras"

Lienee tositapaus savosta? Köyhän Iidan mies, rikas Aatu, oli kuollut. Kesken kirkonmenojen naapurin mummo kallistui ikätoveriinsa päin ja kysyi, urkujen vielä soidessa: perikö se Iita sen Aatun? Juuri, kun urut hiljenivät, ja yhtäkkiä tuli hiljaista, vastasi vieressä istunut mummo kovalla äänellä: Per se! Ritva Varkoi, Jyväskylä

Viime vuonna vanhin poikamme pääsi ripille Kaatuneitten muistopäivänä. Jumalanpalvelus oli yhdistetty ja kesti melko pitkään. Nuorin lapsistamme (5v) jaksoi kiehnäten istua kirkonpenkissä lähes koko tilaisuuden. Tilaisuuden ollessa lähes loppu papin sanoessa "kiittäkäämme Herraa" nousi pikkumies penkistä ja sanoja seuranneen hiljaisuuden aikana kajautti kirkkaalla pojanäänellä "Jumalalle kiitos". Istuimme kirkon etuosassa ja pojan sanoja seurasi naurunturskahdusia. Tiina Åström

Meidät vihittiin kesällä 2002. Bestman oli sulhasen kummipoika (ikää kolme vuotta). Hänen tärkeänä tehtävänään oli sormuksen antaminen papille vihkimisen aikana. H-hetken koitettua bestmanin isä neuvoi häntä sanoen: "vie sormus papille" Reipas nuori mies lähti kovalla innolla ja vauhdilla viemään sormusta. Pieni mies kulki pitkin kirkon käytävää kohti vieraita, ei suinkaan kohti pappia. Vieraiden joukossa oli hänen enonsa Maki. Pienen pojan mielessä neuvo vie sormus papille oli muuttunut neuvoksi vie sormus Makille. Kaikilla oli hauskaa hänen ansiostaan! Riitta Räsänen

Olin tuttavani häitä laittamassa kaverini Arjan kanssa. Hääväki oli kirkossa ja me olimme Alvajärven maamiesseuran talolla keittämässä lohikeittoa juhlaväelle. Kaikki oli valmista juhlavieraita varten. Vai oliko? Ihmettelimme Arjan kanssa, kun ohimenevistä autoista ihmiset tuijottivat niskat väärinä talon pihaan ja puhuimme että mitä ne tuijottaa, onhan täällä ennenkin juhlia pidetty. Vaan uteliaisuus heräsi meissäkin ja kurkistimme keittiön ikkunasta ulos, mikä ihme siellä on. Ja voi ei! Lippu oli pudonnut lipputangosta viereiseen koivuun. Kipaisimme ulos, äkkiäkös tuo takaisin ylös vetäistään, tuumimme. Vaan lipputangon naru oli katkennut. Eipä siinä auttanut muu kuin ensimmäisten vieraiden saavuttua talolle pari rivakkaa miestä kaatoi lipputangon, korjasi narun ja vetivät lipun tankoon liputtamaan juhlan kunniaksi. Muutoin juhlat sujuivat hyvin. Aira Kananen, Korppinen

Kesänjuhlaa, tai sanoisinko kevään juhlaa parhaimmillaan on Äitienpäivä. Lapsien ollessa pieniä (6-7v) muistuu mieleeni seuraava äitienpäiväjuhla-aamu. Äiti nukkui vielä makeasti, kun Jaana ja Juha kokkasivat äidille juhla-aamun tarjoilua. Viimein kaikki oli valmiina ja tarjoilut äidille vuoteen ääreen. Jostain kumman syystä äiti oli hieman sikeäuninen ja kun ei oitis herännyt, haki Juha kahvipupillisen kylmää vettä , jonka sitten kaatoi äidin kasvoille. Voitte olla varmoja, että äitikin heräsi oitis, mutta hymyili kuitenkin onnellisena oudosta herätyksestään huolimatta. Teuvo Tuominen, Padasjoki

Matkustimme junalla kohti Pohjois-Suomea omiin häihimme. Poikkesimme sukuloimassa matkalla ja jätimme matkatavarat matkahuollon säilöön. Tarkoituksemme oli jatkaa matkaa yöjunalla perille. Vierailumme loppuvaiheessa tuli puheeksi matkatavarat, joissa myös häävaatteemme oli, hunnut ja kaikki. Kauhuksemme saimme tietää, että Matkahuolto on mennyt kiinni jo ajat sitten. Soittelimme erinäisiin puhelinnumeroihin ja saimme viimein kiinni iltafiiliksessä olevan miehen, joka kykeni kuitenkin luovuttamaan matkalaukkumme. Saimme lämpimät onnentoivotukset mieheltä. Onnea on eri muodoissa kestänyt jo kohta neljäkymmentä vuotta. Juttu on kulkenut sukujuhlissa vuodesta toiseen vitsinä kahdesta taivaanrannankulkijasta.Anja Rusinen, Iisalmi

Oli häät. Väki kerääntyi kirkkoon. Emme tunteneet varsinkaan sen toisen osapuolen tuttavia ja sukulaisia. Tunnelma oli tavanomainen suomalainen; reipas, iloinen ja rauhallinen. Siis kukaan ei puhunut, ei edes hymyillyt. Mutta morsian saatiin saatettuna sulhaselle, edelleen alttarille. Pappi aloitti tilaisuuden. Kirkkokansa oli edelleen naama peruslukemilla ja hiljaa. Pappi puhui kauniisti - yritti huumoriakin kertomalla parin menneisyydestä, mutta ei; kansa pysyi peruslukemilla.

Sitten se alkoi. Pariskunta polvistui alttarille ja pappi puhui. Nyt vakavasti ja kaavan mukaan. Mutta ihme ja kumma - kansa hymyili, joku jopa tirskui ehkä nauroikin ääneen. Pappi ihmetteli oliko hän jollain tavoin "mokannut" vai mikä nyt kansan muutti. Ei mitään selitystä. Vihkiminen meni menojaan ja kirkkokansalla oli mukavan rentoutunut olo.

Riisien heittämisen jälkeen (jotka tässä tapauksessa olivat kauroja) kaikki sitten paljastui - ehkä myös vihkimisen suorittaneelle papille. Sulhasen kengän pohjiin oli "best man" liimannut oranssinväriset kirkuvan keltaiset isot laput, joissa luki isoin kirjaimin "APUVA". Kai Brandstack, Espoo

Järjestimme vaimoni kanssa kesäiset grillijuhlat talomme pihalla, ja olin antanut äidilleni vastuun kutsujen lähettämisestä, juhlat oli tarkoitus alkaa kello 18 illalla mutta äitini oli laittanut vahingossa kutsukortteihin väärän kellonajan 2 tuntia ennen alkua, joten siinä sitten vieraat sai katsella juhlien järjestelyä vierestä muutaman tunnin samalla kun me vielä huhkimme järjestelyjen parissa. Että hävetti ja äitikin sai kuulla vielä kunniansa.Jari Heikkinen, Kajaani