Kenian vaaliväkivalta kansainväliseen rikostuomioistuimeen

Moreno-Ocampo pyysi ICC:ltä marraskuussa lupaa väkivaltaisuuksien tutkimiseen. Hän sanoi tässä kuussa, että Kenian poliittiset johtajat järjestivät ja rahoittivat hyökkäyksiä siviilejä vastaan.

Istuva presidentti Mwai Kibaki voitti 27. joulukuuta Kenian presidentinvaalit. Kansainvälisen yhteisön mukaan vaalitulos oli väärennetty.

Kibakin kilpailijan Raila Odingan kannattajat aloittivat väkivallattomien mielenosoitusten lisäksi hyökkäykset Odingan kotiseudulla Nyanzan läänissä sekä pääkaupunki Nairobin slummeissa. Poliisi ampui useita mielenosoittajia hengiltä.

Myös kaksi Odingan puolueen ODM:n kansanedustajaa joutui poliisin ampumiksi.

Ennestään vakaa maa

Levottomuudet järkyttivät sekä afrikkalaisia järjestöjä että länsimaita, sillä Kenia on pitkään ollut poliittisesti vakaa. Se on myös Itä-Afrikan vaikutusvaltaisin valtio ja Yhdysvaltain kanssa samanmielinen.

Maassa alkoi etinen väkivalta, jonka uhreiksi joutuivat ensin Kibakin etnisen ryhmän, kikuyujen, jäsenet. Kikyut ovat valtaosaltaan menestyneempiä kuin Odingan etniseen taustaryhmään, luoihin, kuuluvat.

Väkivaltaisuudet huipentuivat uudenvuodenpäivänä 2008 Rift Valleyn läänissä Eldoretin lähellä, jossa 30 aseetonta siviiliä kuoli kirkkoon tehdyssä hyökkäyksessä. Myös kikuyut organisoivat hyökkäyksiä luoja sekä kalenjin-ryhmään kuuluvia kenialaisia vastaan.

Levottomuudet saatiin loppumaan vasta, kun sovittelijaksi pestattu YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan, Afrikan unionin silloinen puheenjohtaja Tansanian presidentti Jakaya Kikwete ja Euroopan unioni sekä Yhdysvallat käytännössä pakottivat Kibakin ja Odingan muodostamaan koalitiohallituksen.

Kibaki pysyi presidenttinä, Odingasta tuli pääminsiteri, ja hyväpalkkaisten ministerien määrä kaksinkertaistui. Poliittisessa johdossa kiistat laantuivat, mutta levottomuuksissa kärsineet eivät ole saaneet korvauksia eivätkä oikeutta. Levottomuudet koskettivat kaikkia kenialaisia, jotka menettivät läheisiään ja omaisuuttaan.

Lähes tuhat kenialaista kuoli väkivaltaisuuksissa ja 600 000 ihmistä joutui maan sisäisiksi pakolaisiksi.