Kenialaisten juoksijoiden ylivoima miesten keski- ja pitkillä matkoilla on ollut yleisurheilun tosiasia Soulin olympialaisista 1988 lähtien. Tanskalainen professori Bengt Saltin hakee perinnöllisistä tekijöistä selitystä kenialaisten juoksuvauhdille.
Kööpenhaminan yliopiston professori on tutkinut lihasten rakennetta yli 30 vuotta, ja on havainnut itäafrikkalaisilla etuja moniin muihin kansanryhmiin nähden.
Saltin kertoo tutkimuksistaan dokumenttifilmissä "Race for Kenya". Aineisto perustuu nuorten kenialaisten lihasrakenteen selvitykseen.
-Joidenkin lihasten erityispiirteiden osalta kenialaisten lihakset olivat erilaisia kuin eurooppalaisten tai vaikka nigerialaisten nuorten lihakset, Saltin kertoo.
Saltin on löytänyt eroja etenkin lihasten aineenvaihdunnasta. Normaalisti lihas alkaa tuottaa rasituksen aikana maitohappoa, joka johtaa väsymykseen. Lisäksi ääritilanteissa erittyy ammoniakkiliuosta, mutta kenialaisten lihaksisto toimii eri tavalla.
-Heidän lihaksensa eivät tuota ammoniakkia edes ääritilanteissa. Kun he juoksevat äärirajoillaan, heidän lihaksensa ovat aineenvaihdunnallisesti suunnilleen samalla tasolla kuin eurooppalaisten lihakset lepotilassa, Saltin selvittää.
Hänen mukaansa havainnot eivät voi johtua muusta kuin perintötekijöistä, kun kyse on nuorista ihmisistä, ei rutinoituneista urheilijoista.
Työkulttuuri ja korkea ilmanala
Monet muut asiantuntijat hakevat selitystä kenialaisten juoksuvoimalle maan ankarasta työkulttuurista. -Kenialaiset elävät paljon rankemmassa kulttuurissa kuin me, urheilijoiden agenttina toimiva Kim McDonald kertoo.
-Kestävyysjuoksu on heidän keinonsa menestyä, verrattavissa vaikka amerikkalaisten nuorten NBA-koripallounelmaan.
McDonaldin mukaan kenialaiset näkevät kovan työn kestävyysjuoksussa johtavan taloudelliseen hyvään. Rahalla voi ostaa maata, kiinteistöjä, rakennusfirman, autoja tai lähettää sisaruksensa kouluun.
Korkeassa ilmanalassa harjoitteleminen on myös yksi selitys kenialaisten juoksuvoimalle. Niinpä useiden muiden maiden urheilijat hakeutuvat säännöllisesti ohueen ilmaan harjoittelemaan, jotta heidän elimistönsä hapenottokyky kohenisi korkean paikan harjoittelun avulla.
Korkean paikan harjoittelunkin vaikutukset ovat kiistellyt. Esimerkiksi kaikkien aikojen paras estejuoksija Moses Kiptanui vähättelee korkean paikan harjoittelun osuutta menestykseensä.
-En usko korkeassa paikassa asumisen ja harjoittelun vaikuttaneen menestykseeni, Kiptanui sanoo.
Hän hakee vertailukohtaa 1980-luvulta, jolloin Britannia hallitsi keskimatkoja. Sebastian Coe, Steve Cram ja Steve Ovett olivat tuloslistojen kärjessä.
-He ovat syntyneet merenpinnan tasolla ja harjoittelivatkin alhaalla. Siitä huolimatta he juoksivat maailmanennätyksiä, Kiptanui sanoo.
Kulttuuriset rajoitukset
Ne, joiden mielestä perintötekijät eivät riitä selittämään kenialaisten juoksuvoimaa, perustavat käsityksensä Kenian naisten vähäiseen menestykseen maan miehiin verrattuna. Tanskalaisprofessori Saltin ei hätkähdä näkökannan takia.
-Ei ole epäilystäkään, etteikö kenialaisilla naisilla ole yhtäläistä potentiaalia menestyä kuin maan miehillä. Maan kulttuuri vain rajoitti heitä kehittämästä kykyjään viime vuosikymmenillä, Saltin sanoo.
Kenialaisen Kapkendan tyttökoulun yliopettaja Ank de Vlas on samaa mieltä.
-Koulussa tytöt juoksevat paljon missä vaatteissa tahansa. Iän karttuessa kulttuuri kieltää heitä juoksemasta shortseissa.
-Jos tyttö vielä 17-18-vuotiaana juoksee miesten mielestä ympäriinsä puolipukeissa, hänen mahdollisuutensa avioitua heikentyvät. Onneksi käsitykset ovat hiljalleen muuttumassa, de Vlas selittää.
Saltin kiistää tutkimustensa olevan rasistisesti motivoituneita.
-Ihmiset ajattelevat, että meidän tarkoitusperämme ovat rasistisesti tai etnisesti värittyneitä. Sitä ne eivät todellakaan ole. Me vain haluamme tietää, mikä tekee juoksijan hyväksi, Saltin korostaa.
(STT-MTV3)