Käynti ennustajalla kannatti

– Ennustaja otti vastaan vantaalaisessa yksityisasunnossa, kertoo Maria. – Hän oli jo aika iäkäs, varmaan lähempänä seitsemää- kuin kuuttakymmentä, esiliina vanhojen ihmisten tapaan mekon suojana, jalassa lämpimät tohvelit. Vähän vapisevat, työn kovettamat kädet.

Ennustajan pikkuruinen asunto oli kuin nuoltu; missään ei ollut ylimääräistä roinaa, ja kaikki oli oikealla paikallaan.

Shutterstock

– Olin etukäteen kuvitellut salaperäisesti poreilevia kattiloita, seiniin piirrettyjä ennusmerkkejä tai ainakin mustan kissan, joka lymyilisi jossakin taustalla, Maria myöntää vähän nolona. – Sen sijaan lattialla kyllä kuorsasi huomattavan lihava, sekarotuinen koira, jossa ei ollut kerrassaan mitään mystistä!

Maria kertoo varanneensa ajan paikalliselta "näkijältä" ystävänsä yllyttämänä, kun tämä oli aikansa kuunnellut hänen valitustaan siitä miten kaikki meni pieleen: suhde toisensa jälkeen kariutui, keskenjääneet opinnot uhkasivat katketa lopullisesti suoritusten vanhentumiseen, töistä tuli potkut ja lopulta vielä polkupyöräkin varastettiin. Kaiken kukkuraksi alkoi näyttää siltä, että palkkasaatavat maaseudulla toimivasta yksityisestä oppilaitoksesta jäisivät ikuisiksi ajoiksi saamatta oppilaitoksen talousongelmien myötä.

– Ystäväni vieläpä tarjoutui maksamaan ensimmäisen käynnin. Hän oli varmaan valmis tekemään mitä hyvänsä, jotta lopettaisin ruikutuksen ja pääsisin elämässäni eteenpäin.

Hukkaan heitettyä rahaa?

Shutterstock

Maria tunnustaa, että piti ennustajalle mennessään kaikkea täytenä humpuukina. Jos joku halusi sellaisesta maksaa, niin hyvä, mutta omia rahojaan hän ei heittäisi moiseen Kankkulan kaivoon. – Ihan uteliaisuuttani lähdin kokeilemaan, miten hyvä mielikuvitus tällä näkijällä olisi, hän kertoo.

– Vielä siihen asti, kun ennustaja kysyi, miksi olin tullut, olin täynnä epäilystä. Hänenhän se pitäisi tietää, kun kerran näkijä tai ennustaja oli olevinaan! Nainen selitti kuitenkin rauhallisesti, että halusi minun kertovan asiani omin sanoin, sillä keinoin hän pääsisi paremmin eteenpäin. – Näkisin paremmin, jos et olisi niin vastahakoinen, hän sanoi. – Näkisin paremmin, jos et panisi niin kovasti vastaan.

– Ajattelin silloin, että syteen tai saveen, ei tämä huonommaksikaan voi mennä. Kerroin lyhyesti surkean historiani ja mainitsin, että halusin lähinnä tietää, sattuisiko minulle lähitulevaisuudessa tai enää koskaan yhtään mitään mukavaa, Maria muistelee.

Shutterstock

Vanha nainen käänsi häntä kuunnellessaan katseensa poispäin ja näytti unohtuneen katselemaan ulos ikkunasta. Kädet puristivat toisiaan esiliinan päällä. Sitten hän äkkiä kääntyi ja sanoi vakaasti: – Sinulle on tulossa varoja maaseudulta, mutta sillä tiellä on esteitä.

Maria höristi korviaan ja alkoi ensimmäistä kertaa tosissaan miettiä, mahtoiko nainen todella tietää enemmän kuin muut. Vasten tahtoaankin hän innostui kysymään lisää.

– Nainen sanoi siihen, ettei ollut mikään lakimies, mutta paperit eivät kuulemma olleet kunnossa. Hän kertoi myös näkevänsä hyvin selvästi. että vastapuoli oli tietoinen tästä ongelmasta, Maria tilittää.

"Ota yhteyttä äitiisi"

Tuijoteltuaan vielä hyvän tovin ikkunaan päin näkijä sitten kertoi, että Marialle kuuluvaa valkoista metallia oli parasta aikaa poliisin hallussa. – Saat sen sieltä varmaan tuntomerkkejä vastaan, nainen arveli. Kylmät väreet kulkivat pitkin Marian selkäpiitä, sillä väri täsmäsi hänen polkupyöräänsä, vaikka hän ei ollut maininnut pyörän katoamisesta saatikka sen väristä vielä mitään.

Shutterstock

– Uskaltauduin silloin kysymään varovasti myös ihmissuhteista. Näkijä oli niin pitkään hiljaa, että uskoin hänen jo unohtaneen koko kysymyksen tai vaipuneen jonkinlaiseen mystiseen transsiin, mutta viimein hän kääntyi taas minuun päin, Maria kertoo ja pitää dramaattisen tauon ennen kuin jatkaa:

– Hän sanoi, ettei sillä saralla erottanut paljoakaan. Minun pitäisi hänen mielestään kuitenkin ottaa yhteyttä äitiini, se olisi tärkeää. Täytyy myöntää että petyin, sillä olin toki odottanut jotakin muuta kuin saarnaa sukurakkaudesta.

Maria kiitti ja hyvästeli. Saamansa ohjeen mukaan hän jätti ystävänsä antaman setelin keittiön pöydälle, sillä näkijä ei koskaan ottanut rahaa vastaan kädestä; se häiritsi työskentelyä. Maria myös poistui eri ovesta kuin oli tullut, se tuntui olevan näkijälle erityisen tärkeää.

Heti seuraavana päivänä Maria kysyi vähävaraisena neuvonta-apua paikkakunnan oikeusaputoimistosta. Hänelle osoitettiin, että tiettyjen liitteiden puuttuessa hänen vaatimuksensa raukeaisi määräaikaan mennessä. – Toimitin ne viime tipassa matkaan ja sain lopulta saatavani, Maria sanoo tyytyväisenä. – Mahtoivat ne siellä kiristellä hampaitaan!

Sulkapallosta se alkoi

Shutterstock

Entä sitten ne ihmissuhdeasiat? – Tätä et kyllä helposti usko, Maria sanoo eikä voi estää leveää hymyä ilmestymästä kasvoilleen. – Tätä et kyllä usko, mutta seuraavana lauantaina menin käymään vanhempieni luona. Heillä oli naapurissa vieraita, pelasivat pihalla sulkapalloa. Pallo tuli meidän puolelle kahvipöytään, ja sitä hakemaan tuli anteeksipyytelevä nuori mies.

– Äiti rupesi tietysti jututtamaan häntä niin kuin maalla on tapana, ja kun naapurin vaimo lähti samassa sisälle kahvinkeittopuuhiin, minua pyydettiin peliin neljänneksi. Pelattiinkin useampi peli, ja sitten lähdettiin yhdessä terassille ja vähän muuallekin, Maria sanoo ja punastuu kauniisti.

– Arvaa vain, uskonko nykyään ennustajiin!

Teksti: Hanna Myllys

Kuvat: Shutterstock