Kaupan kassalla ahdistaa - eristäytyneet nuoret kertovat

Tänään ilmestyneessä Nuorten elinolot 2014 -vuosikirjassa pureudutaan nuorten erilaisuuden kokemuksiin. Ari Haasio ja Minna Zechner ovat tutkineet Ylilauta-nimisen netin keskustelufoorumin Hikikomero-keskusteluun osallistuneiden kirjoituksia siitä, millaista sosiaalisesti vetäytyneiden nuorten elämä on ja miten he määrittelevät itsensä. 

Moni kertoo mielenterveyden ongelmista

Keskusteluun osallistuneet, jotka ovat maininneet ikänsä, ovat 17-23 vuotiaita. Heistä selkeä enemmistö on tutkijoiden analyysin mukaan miehiä.

Hikikomero on muunnos japanilaisesta sanasta hikikomori, joka tarkoittaa yksilön voimakasta eristäytymistä yhteiskunnasta. Siihen voi liittyä useiden elämänalueiden siirtyminen verkkoon. Japanissa arvioidaan olevan noin neljännesmiljoona ihmistä, jotka eivät käytännössä poistu lainkaan kotoaan. Suomessa vastaavanlaista arviota ei ole tehty.

Sosiaaliset suhteet ja niiden puute ovat keskustelijoiden keskeisiä ongelmia. Monella sosiaalisten suhteiden piiriin kuuluvat erilaiset ammattiauttajat kuten terapeutit tai työvoimaviranomaiset. Keskusteluista käy myös ilmi, että esimerkiksi opintojen keskeytyminen tai työelämän ulkopuolella oleminen on osa ”hikkyjen” elämää.

Kaupassa käyminen, joka eristäytyneenkin on usein pakko tehdä, tuntuu keskustelijoille olevan sekä tärkeä sosiaalinen tapahtuma, mutta aiheuttavan myös paineita ja jopa vihan tunteita.

Keskusteluissa puhutaan oman ulkonäön puutteista verrattuna vallitsevaan miesihanteeseen. Monet kertovat myös mielenterveyden ongelmista ja itsemurhapohdiskeluistaan. 

”Me vastaan He”

Perinteiset miesten aihepiirit, kuten autojen tai mopojen hankinta ja korjailu tai urheilu eivät juuri saa tilaa Hikikomerossa. Niin ikään naisseikkailut, armeijakokemukset ja runsas alkoholin käyttö kuvataan ”Heidän” eikä ”Meidän” toiminnaksi.

Vaikka sosiaalisten suhteiden puutetta pidetään ongelmana, keskusteluissa esitetään myös, että elämä on helpompaa ilman muita ihmisiä ja että sosiaaliset suhteet ovat tarpeettomia. ”Normaaleja” myös kuvaillaan halveksivasti esimerkiksi normihomoiksi ja alfoiksi. Moni keskustelija siis periaatteessa halveksii "normaaleja", mutta miettii myös sitä, miten voisi itsekin olla vallitsevan mieskäsityksen mukainen.

Eristäytymisen taustalla saattaa olla koulukiusaamista, sillä se nousee tutkijoiden mukaan keskusteluissa usein esille. Haasio ja Zechner esittävätkin, että koulukiusaamisen ja sosiaalisen vetäytymisen väliset yhteydet tulisi selvittää jatkotutkimuksella.

Erilaisuus on myös voimaa – jos se on oma valinta

Vuosikirjassa yksi tärkeä teema on se, tarkoittaako erilaisuus välttämättä syrjäytymistä. Moni nuori haluaa olla samanlainen kuin muutkin, mutta samalla hänellä on tarve erottautua joukosta.

Erilaisuus voi olla siis nuorelle hyvä asia. Mutta syrjään jäämisen riski syntyy, kun nuoren erilaisuudesta tulee vähempiarvoista, leimaavaa tai poissulkevaa.

Esimerkiksi se, että perheellä ei ole varaa matkustaa – edes naapurimaihin – voi olla erotteleva tekijä koulumaailmassa. Köyhyyttä nuorten maailmassa mittaavat myös vaatetus ja harrastukset.

Raportissa pohditaan myös sitä, voiko yhteiskunnan antama tuki itseasiassa syrjäyttää nuoren saman ikäisistä nuorista tai kapeuttaa ammatinvalinnan ja työnsaannin mahdollisuuksia. Kirjassa on esimerkkejä erityisluokalla opiskelleiden, lastensuojelulaitoksissa asuvien ja työpajanuorten kokemuksista.

Nuorten elinolot 2014 -vuosikirjassa ääneen pääsevät ääneen myös maahanmuuttajat, sivarit, ulkomailla asuneet nuoret, vammaiset sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt.