Kauhajoen asekäräjillä miksi-kysymyksiä ja jos-lauseita

Käräjäväki jonottaa saliin, ja virkapukuiset poliisit tarkastavat ovella, ettei kellään ole kiellettyjä tavaroita. Mitään luvatonta ei metallinilmaisimilla löydy. Jonotus kestää, ja muutamat omaiset halaavat toisiaan.

Tunnelma on tavallaan kiireinen, mutta kuitenkin rauhallinen. Tätä omaiset ovat odottaneet. He haluavat tietää, miksi poliisi ei runsas vuosi sitten reagoinut vaaran merkkeihin.

Seinäjoen käräjäoikeuden sali numero yksi on iso, melkein yhtä mittava kuin Helsingin käräjäoikeuden suurin. Syyttäjä, syytetty ja uhrien omaisten avustajat istuvat ensimmäisessä puolikaaressa tuomareiden edessä. Suurin osa omaisista mahtuu toiseen puolikaareen. Salissa omaisten määrän voi laskea: kaksikymmentäyksi.

Tavallisia suomalaisia, suurin osa viidenkymmenen korvilla, koska surmatut lapset olivat parikymppisiä. Villatakkeja ja villapaitoja. Osalla hiukset ovat harmaantuneet. Muu yleisö istuu kolmella penkkirivillä puolikaarien takana. Tyhjiä paikkojakin on.

Syyttäjä Jouko Nurminen voisi ikänsä puolesta olla yksi omaisista, mutta siilitukkainen, silmälasipäinen mies on harmaassa puvussaan huolitellumpi. Omaisten avustajilla asianajaja Esa Purasella ja lakimies Lasse Vuolalla on tumma puku. Se on avustajilla tapana, kun juttu nivoutuu henkirikokseen.

Syytteessä oleva komisario istuu oman avustajansa Hannu Riihiojan vieressä selin omaisiin. Takarivissä voi miettiä, miltä omaisten katseet tuntuvat poliisimiehen selässä. Omaiset pitävät poliisia syypäänä siihen, että Matti Saarelle syntyi mahdollisuus ampua heidän lapsensa, puolisonsa ja äitinsä.

Syyttäjä Nurminen muistuttaa, että oikeudenkäynnissä ei ole kyse Matti Saaren rikoksesta vaan siitä, että komisario on jättänyt aseen hänelle. Nurminen kuvaa komisarion päätöstä jälkikäteen ajatellen hirvittävän vääräksi, mutta jutussa on pohdittava tilannetta komisarion senhetkisen tiedon mukaan.

Jälkiviisautta? Tavallaan, mutta oikeudenkäynnissä selvitetään juuri sitä, tekikö komisario virheen huolimattomuuttaan, laiminlöikö hän tehtävänsä vai toimiko hän kuitenkin aselupasääntöjen mukaan.

Omaiset katsovat vielä, että komisario on aiheuttanut törkeällä huolimattomuudellaan kymmenen ihmisen kuoleman.

Oikeudenkäynnin edetessä tulee ilmi lisää yksityiskohtia. Poliisille oli tullut tietoa Saaren nettivideoista muun muassa puistotyöntekijältä, joka löysi kynttilän Kauhajoen lukion edestä. Sittemmin puistotyöntekijä googlaamalla löysi Saaren ampumisvideota ja varoittanut siskoaan kouluun menemisestä.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on sekin, että alun perin aseen pois ottamisesta päättänyt Seinäjoen apulaispoliisipäällikkö oli sekoittanut yhdysvaltalaisen Columbinen koulumurhan Kolumbian vastavallankumoukseen, mutta päättänyt silti aseen pois ottamisesta.

Omaiset kuuntelevat hiljaa, toimittajien tietokoneiden näppäimet napisevat.

Kaikilla on salissa käräjäoikeuden tekemä yhteenveto, johon on koottu syyttäjän syyte, asianomistajien syyte ja komisarion vastaus. Yhteenvedosta selviää, että Saari oli käynyt heinäkuussa 2008 Kauhajoen terveyskeskuksen psykologin vastaanotolla paniikkioireiden ja aggressiopuuskien vuoksi.

Elokuusta alkaen Saari kävi viisi kertaa depressiohoitajan luona viikon välein. Saarelle oli määrätty Cipramil- ja Xanor-lääkkeitä, joita on tarkoitettu vakavien masennustilojen ja paniikkihäiriöiden hoitoon. Omaiset lukevat komisarion viaksi sen, ettei hän ottanut tätäkään selville. Tai Saaren rattijuopumustuomiota. Tai Saaren armeijapalveluksen keskeyttämistä. Tai… tai… tai.

Voi vain kuvitella, kuinka monta kertaa miksi-kysymykset ja jos-lauseet ovat pyörineet omaisten ajatuksissa. Varmaan komisarionkin.

Oikeudenkäynti etenee kaavansa mukaan: syyte, asianomistajien puheenvuoro, syytetyn vastaus, asiaesittelyt… Juttua on istuttu kaksi tuntia, kun päästään kirjallisiin todisteisiin. Jutulle on varattu kuusi päivää.

Ulkona päivä on valjennut. Aamun usva laskeutui nurmikoille kuuraksi.