Katsoivatko viranomaiset natsimurhia sormiensa läpi?

Saksassa alkoi - ja heti lykkääntyi - maan sodanjälkeisen historian merkittävin rikosoikeudenkäynti. Siitä on tulossa pitkä ja kivulias.

Tuomiolla on paljon enemmän kuin järjestelmällisesti poikkeuksellisen raakaa ulkomaalaisvihaansa toteuttava terroristisolu.

Kymmentä murhaa laajempi kysymys on se, kuinka suuri osa Saksan turvallisuusviranomaisista katsoi muualle kolmentoista pitkän vuoden ajan - vaikka murhia tehtiin jopa kirkkaassa päivänvalossa.

– Ei ole kysymys niinkään siitä, minkälaisen tuomion nämä äärioikeistolaiset terroristit saavat vaan siitä, mitä kaikkea tähän on sotkeentunut, miksi viranomaiset eivät nähneet kohtuullisen selviä merkkejä siitä, että nämä henkilöt olivat vastuussa näistä murhista, sanoo MTV3:n Saksan kirjeenvaihtaja Tapio Nurminen.

Ensisijaisesti oikeutta käydään siirtolaisiin kohdistuneen murha-aallon takia. Kahdeksan Saksan turkkilaista, yksi kreikkalainen ja yksi poliisi murhattiin kaikki samalla aseella vuosina 2000-2007.

Lisäksi vyyhtiin liittyy pommi-iskuja, aseellisia pankkiryöstöjä ja tuhopolttoja.

Poliisi jahtasi pitkään uhrien omaisia

Elossa vastaamassa teoista oikeuden edessä on enää 38-vuotias Beate Zschäpe. Hänen kaksi rikoskumppaniaan kuolivat puolitoista vuotta sitten oman käden kautta. Zschäpe vastasi syyttäjien mukaan rahoituksesta ja muusta ryhmää ylläpitävästä organisoinnista. Hän ei ilmeisesti itse tappanut ketään. Muut neljä syytettyä ovat tunnettuja äärioikeistolaisia, joita epäillään jonkinlaisesta avunannosta.

Poliisi tutki murhia pitkään siirtolaismafian tekoina - eli epäiltynä olivat uhrit itse ja heidän lähipiirinsä.

– Koko ajan on ollut selviä merkkejä siitä, että tässä on ollut kysymys hyvin poikkeuksellisesta ulkomaalaisvihasta. Silti hyvin pitkään näitä murhia tutkittiin niin, että ikään kuin omaiset ja ulkomaalaisyhteisö olivat epäilyn kohteena. Omaisten ja heidän asianajajiensa pääväite ja syyte onkin se, että uhrien omaiset eivät saaneet tuntea olevansa uhreja. Sen sijaan koko yhteiskunta tavallaan asetti heidät epäilyksen alaiseksi, kiteyttää Nurminen.

Pitkä ja raskas varjo on heitetty myös Saksan tiedustelupalvelun ylle. Jopa parisensataa sisäisen tiedustelupalvelun (virallinen nimi perustuslakivirasto) agenttia oli tiettävästi urkkimassa tapauksia eri aikoina. Nyt hämmästellään heidän tekemisiään: heitä epäillään tutkinnan hidastamisesta, estämisestä ja jopa avunannosta natsisolun rikoksiin.

Hidas oikeudenkäynti

Oikeudenkäyntiä lykättiin, koska puolustusasianajat valittivat heihin kohdistuvista oikeussaliin pääsyä edeltävistä ruumiintarkastuksista.

Kohu on käynyt myös siksi, että oikeussaliin kelpuutettiin mediaa erikoisin perustein: turkkilaismediaa ei ole sopinut paikalle montaa ja oikeussalin mediapaikat ovat arvonnassa menneet muutenkin vähemmän olennaisille medioille.

Saksa on maa, joka on hyvinkin tunnollisesti työstänyt toisen maailmansodan taakkaa ja jakanut sitä myös nuorille sukupolville. Äärioikeiston kannatus on numeroina pientä. Tämä tapaus mullistaa nyt Saksalaista yhteiskuntaa - äärioikeistolaisuuden uhka kartoitetaan sen kautta uudelleen.

– Se, että tällainen terroristiryhmä pystyi 13 vuotta toimimaan eikä kukaan häirinnyt heidän tekemisiään, kertoo kyllä vaarallisesta yhteiskunnallisesta ilmiöstä, Nurminen korostaa.

Uhrien vaatimus on mahdollisimman perusteellinen selvitys. Murhaajien tuominta ei riitä - vaaditaan selvyyttä siitä, mikä ja kuinka suuri osa yhteiskunnasta on syyllinen.

Lue myös:

    Uusimmat