Käsipalloa pelattiin olympiakisoissa ensi kerran Berliinissä 1936, mutta kyseessä oli tuolloin lajin ulkopeliversio. Sisäpelinä käsipallo tuli ohjelmaan miehille Münchenissä 1972 ja naisille Montrealissa 1976.
Kaikki tähänastiset miesten käsipallon olympiakullat ovat menneet (entisiin) sosialistimaihin. Voittovuoro on vaihtunut Neuvostoliiton (1988, IVY 1992, Venäjä 2000) ja Jugoslavian (1984, Kroatia 1996 ja 2004) perillisten välillä. Naisten turnauksessa valtikka siirtyi ensin Etelä-Korealle (kultaa 1988 ja 1992), sitten Tanskalle (kultaa 1996, 2000 ja 2004). Pekingin kisoihin eivät Tanskan naiset kuitenkaan enää selviytyneet puolustamaan mestaruuttaan.
Olympiakisojen menestynein käsipalloilija on maalivahti Andrei Lavrov, joka voitti kultamitalin niin Neuvostoliiton (1988), IVY:n (1992) kuin Venäjänkin (2000) joukkueessa. Lajihistorian suurimpiin tähtiin kuuluu myös kirgiisi Talant Dujšebajev, joka voitti kultaa IVY:n joukkueessa 1992 ja pronssimitalin Espanjan paidassa sekä 1996 että 2000. Tanskan naisjoukkueessa ei kukaan pelaaja ole voittanut kolmea kultaa.
Käsipallo on pohjoismainen suurlaji. Ruotsi pelasi kolmesti peräkkäin miesten olympiafinaalissa, mutta hävisi joka kerran: 1992 IVY:lle kahdella, 1996 Kroatialle yhdellä ja 2000 Venäjälle kahdella maalilla. Norja on voittanut kaksi naisten hopeaa (1988 ja 1992) ja yhden pronssin (2000). Islantikin pelasi miesten käsipallon pronssiottelussa Barcelonassa 1992, mutta sai tyytyä neljänteen sijaan.
Suomi ei sitä vastoin ole koskaan esiintynyt käsipallon olympiaturnauksissa. Helsingin olympiakisoissa 1952 käsipallon ulkoversio oli näytöslajina. Suomella ei kuitenkaan ollut edustusta. Olympiastadionilla pelatussa ottelussa Ruotsi voitti Tanskan 19–11. Käsipallon olympiavoittajien joukosta löytyy kyllä suomalainenkin nimi. Lene Rantala vartioi Tanskan kultajoukkueiden maalia sekä Atlantassa 1996 että Sydneyssä 2000.
Lähde: Suomen olympiakomitea