Karvas totuus paljastui: Kun joulupukki olikin satua – lue lukijoiden tarinat!

Helmi uteli joulun alla lukijoiltaan, minkä ikäisinä he olivat menettäneet uskonsa joka joulun kunniavieraaseen, punanuttuiseen ja valkopartaiseen joulupukkiin. Yli 44 prosenttia kertoi tajunneensa totuuden vasta kouluikäisenä, kun taas noin 40 prosenttia oli ymmärtänyt asian oikean laidan jo ennen kouluun lähtemistä. Miten vastanneet olivat tajunneet joulun tarunhohtoisen hahmon olevan valetta? Lue lukijoiden kertomukset oivalluksista!

Vaatteet varastossa, paketit makuuhuoneessa

44 prosenttia vastaajista vastasi saaneen totuuden joulupukista selville vasta kouluikäisinä. Toisille se oli käynyt ilmi pakettilöydösten avulla, kun taas toiset olivat löytäneet tutkimusretkillään joulupukin vaatteet väärästä paikasta.

– Luulisin, että joskus ensimmäisellä tai toisella luokalla, kun tutustuin jo vähän vanhempiin kavereihin. Heiltä kuulin, ettei pukkia olekaan.

– Joulupukin vaatteet löytyivät varastosta.

– Jotenkin sitä ei vain osannut edes kyseenalaistaa, vasta näky viidestä joulupukista poistumassa harmaasta Nissan Sunnystä katsoessani ikkunasta lopetti uskoni joulupukkiin. Taisin olla ensimmäisellä luokalla koulussa.

– Löysin lahjapaketteja äidin ja isän maakuuhuoneesta ja muutenkin koulussa puhuttiin, ettei pukkia ole olemassa.

Joulupukki on satua

40 prosenttia vastaajista kertoi tajunneensa totuuden joulupukista alle kouluikäisenä. Valkopartaisen miehen mystiikan oli rikkonut joko huono naamiointi, henkilön tuttuus tai aikuisten lahjahamstraus.

– Kehitysvammainen tätini paljasti asian minulle, kun olin 6-vuotias. Menin heti kertomaan asian pikkusiskolleni, joka oli 4 vuotta. Hän on paljastuksesta vieläkin katkera!

– Joulupukki kutistui kaksimetrisestä enosta seuraavana vuonna tulleeseen tuttuun vanhaan setään noin 30–40 senttiä, ei lapsikaan usko, että pukki kasvaa alaspäin. Lisäksi ääni oli erilainen, vaikka kummallakin tutuhko. Eli totuus tuli ilmi, kun olin alle 5-vuotias.

– Huomattiin siskon kanssa, että joulupukin parta oli kiinnitetty silmälasien sankoihin.

– Koska ukki tuli mustassa tuulipuvussa ja joulupukkinaamarissa joulupukkia esittämään. Siitä oli uskottavuus kaukana.

– Äiti kertoi kesällä ennen kuin koulu alkoi, että joulupukki on satua. Hän pelkäsi, että minua kiusattaisiin, jos uskoisin pukkiin vielä kouluikäisenä. Hän myös kielsi kertomasta asiasta vuotta nuoremmalle parhaalle kaverilleni, joten totta kai juoksin heti kertomaan kaverilleni tämän paljastuneen totuuden... Itse otin joulupukin paljastumisen melko rauhallisesti, mutta kaverissani oli jo pikkutyttönä hieman "dramaqueenin" vikaa, ja hän sai kauhean hepulin siitä, että hänelle oli valehdeltu näin julmalla tavalla koko ikänsä. Yhdessä sitä sitten päiviteltiin ja oltiin aikuisille kiukkuisia.

– Sen jälkeen, kun kaveri päiväkodista sanoi, ettei ole joulupukkia olemassakaan ja se on vain isä ja äiti, jotka antavat lahjoja.

– 3-vuotiaana keksin, että "joulupukilla" oli samanlaiset kädet kuin enollani. Hänen autonsa oli ulkona, mutta häntä ei näkynyt. Kun pukki lähti pois, enoni ilmaantui melkein saman tien näkyville. Kipaisin vaivihkaa enoni autolle – ja näin joulupukin tamineet hänen autonsa takapenkillä. Sen jälkeen minua ei sillä asialla huijattu. Äitini on valehdellut minulle kautta aikain monesta muustakin asiasta, joten en ole luottanut häneen enää murrosiästä lähtien. Omille lapsilleni kerroin aikanaan, että kyseessä on aikuisten keksimä, muka hauska leikki. Olen monien mielestä ilkeä ihminen ja ilonpilaaja, koska en alkanut valehtelemaan omille lapsilleni. Enkä aio valehdella muistakaan asioista, vaikka se kuinka muita miellyttäisi! Minulle tärkeintä on se, että omat lapseni voivat luottaa minuun ja rehellisyyteeni kaikissa asioissa.

– 1970-luvun alussa: Parta melkein irti, vinossa poskella ja oli hörpännyt hieman pakkasenestolientä. Olin 4 vuotta, enkä uskonut edes silloin. Lisäksi piilouduin sohvan taakse enkä suostunut tulemaan pois ennen kuin pukki oli häipynyt pirtistä ulos. Vannotin vanhempiani, että oli muuten ensimmäinen ja viimeinen pukki meidän pirtissä tai viettäisin seuraavan joulun mummilla turvassa. Sain tahtoni läpi!

– Lopetin joulupukkiin uskomisen 6-vuotiaana, kun äiti vei minut joulun alla lelukauppaan verukkeella "autetaan vähän joulupukkia." Katselin ympärilleni ja näin aikuisia ihmisiä ostamassa isot kasat leluja. Sinä hetkenä se iski.

Uskon edelleen!

Osa vastaajista kertoi uskovansa edelleen omalla tavallaan joulupukkiin, kun toiset taas paljastivat, etteivät olleet pitäneet koko punanuttuista hahmoa ikinä totena. Lue parhaat vastaukset alta!

– Koskaan en ole joulupukkiin uskonut, eivät myöskään sisarukseni. Silti aina joulun alla kirjoitettiin pukille, sitten kirje annettiin äidille ja kerrottiin erikseen, mitä hänen ainakin tulisi hankkia. Joulupukki ei myöskään koskaan käynyt meillä, enkä sitä ikinä ole kaivannutkaan.

– Uskon yhä joulupukkiin. En nyt tarkoita, että uskon täysin valkopartaiseen ukkoon, joka tuo lahjoja, vaan uskon joulupukkiin kiteytyvään ajatukseen, tunteeseen.

– Joulupukkiin en ole koskaan lakkannut uskomasta. Mikä on todellisempaa kuin joulupukki? Hyvää joulua kaikille!

– Minulla oli pienestä saakka tunne, ettei joulupukki ole totta. Enemmän taisin uskoa tonttuihin. Johtuisiko siitä, että meille lahjat toi "tonttu". Muistan, että mummu kävi vintillä kolistelemassa ja takaisin tullessaan sanoi, että käykääpä katsomassa, mitä tonttu on tuonut. Tosin tähänkin muistan suhtautuneeni varauksella. En osaa sanoa miksi. Eli mitään traumoja ei ole jäänyt sattuneesta syystä.

– Olen 73-vuotias, eikä uskoni joulupukkiin horju vieläkään. Hyvää joulua!

– Olen kasvanut aikuiseksi sekä eronnut luterilaisesta kirkosta, mutta en ole koskaan menettänyt uskoani Jumalaan ja joulupukkiin! Ne ovat asioita, jotka löytyvät jokaisen sydämestä.

– En muista ikinä uskoneeni joulupukkiin. Meillä ei kotona koskaan uskoteltukaan joulupukin olevan olemassa, eikä se mielestäni vähentänyt joulunajan jännitystä tai iloa. Joulu on ihanaa aikaa, kun joulupukki ja joulupukin mahdollisesti tuomat lahjat eivät ole keskiössä.

– En pysty sanomaan tarkalleen, sillä muistan oikein hyvin sen joulun, kun n. 7–8-vuotiaana kiersin lähiseudun koteja pikkutonttuna isäni toimiessa joulupukkina. Se oli oikein hauskaa ja tiesin kyllä, mitä olimme tekemässä, mutta erikoista oli, että uskoni joulupukkiin ei siitä lainkaan romahtanut, vaan seuraavana jouluna jännitin pukkia siinä kuin muutkin. Ehkäpä jollain tasolla uskon joulupukkiin vieläkin. Ainakin nautin jouluun kuuluvasta mystiikan ja taian ilmapiiristä, vaikka muutoin realistiksi tunnustaudunkin.

MTV3/Helmi

Kuvat: Shutterstock