Kansallisteatterin remontti pysynyt aikataulussa

Kansallisteatterin vaativa peruskorjaus etenee aikataulussaan. Vastikään sata vuotta täyttänyt rakennus Rautatietorin laidalla palautetaan alkuperäiseen jugendasuunsa. Teatteri kunnostetaan rakenteiltaan ja suuren näyttämön tekniikka uusitaan vastaamaan nykyajan tarpeita. Yleisötilat kuten aulat, lämpiöt ja katsomo saavat ilmeen, joka noudattaa talon tunnelmaa, arkkitehtonista henkeä. Korjaustöiden kustannukset ovat 40 miljoonaa euroa.

Arkkitehti Onni Tarjanteen 1900-luvun alussa suunnittelema rakennus on yksi kansallisromanttisen arkkitehtuurimme monumentteja. Kansallinen päänäyttämö on osittain ollut remontin ajan evakossa Aleksanterin teatterissa, jossa esitykset jatkuvat jo kolmatta näytäntökautta. Syyskuussa palataan ehostettuun jugendlinnaan. Rakennustyöt ovat nyt loppusuoralla. Kansallisteatterin pääjohtaja Maria-Liisa Nevala esittelikin tänään tyytyväisenä työn nykyvaihetta julkiselle sanalle.

Projekti on ollut pitkä, suunnitelmia tehtiin jo vuonna 1995 ja varsinaiset korjaukset aloitettiin vuoden 2000 joulukuussa. Matkan varrella on myös kuunneltu teatterilaisten ääntä. He ovat alusta asti olleet aktiivisesti mukana suunnittelutyössä kertomassa mikä heidän työnsä kannalta on hyödyllistä.

-Työn vaativin vaihe alkaa olla takanapäin ja nyt ollaan tässä pisteessä, huokaisee arkkitehti Sari Schulman, jonka johdolla remontti on edennyt.

Rakennus on historiansa aikana elänyt moneksi. Onni Tarjanne suunnitteli näyttämön taustatilojen jatkeeksi osan, joka valmistui vuonna 1930. Vuonna 1954 saatiin Kaija ja Heikki Sirenin suunnittelema Pieni näyttämö. Samat arkkitehdit uusivat teatterin sisutuksen 1960-luvun alussa. Ajan henki ei suosinut jugendia vaan virtaviivaista, modernia valkoisuutta. Talon alkuperäiset koristeet saivat väistyä.

Interiöörien metsästys

Suuren näyttämön salissa hehkuu Yrjö Ollilan vuonna 1932 tekemä kattomaalaus. Koristeekseen se on saanut myös uuden kristallikruunun. Katsomon ikkuna- ja oviaukot on palautettu paikoilleen. Katsomo on myös saanut klassisen, italianpunaisen teatterivärityksensä ja kokolattiamatto vaihdettu puulattiaan.

-Korjauksessa on lähtökohtana ollut rakennuksen alkuperäisen luonteen ja tunnelman vahvistaminen, selvittää Schulman.

Tähän on pyritty entisöimällä säilyneitä koristeita ja rakennusosia sekä palauttamalla vuosien varrella kadonnutta arkkitehtonista jäsentelyä. Umpeen muurattuja ikkuna- ja oviaukkoja on avattu ja laakaovet vaihdettu peilioviksi. On tuotu takaisin alkuperäisiä värejä ja lattiamateriaaleja sekä listoituksia.

Lämpiöiden värityksessä noudatetaan pitkälti vuosisadan vaihteen keltaista ja valkoista värijäsentelyä. Parhaiten on alkuperäisen luonteensa säilyttänyt päälämpiö, jota hallitsevat Eliel Saarisen suuret lasimaalaukset. Ne on kunnostettu. Kokonaisuuden Schulman muistuttaa kuitenkin olevan uuden: kaikkea vanhaa ei ole mahdollista palauttaa eikä satavuotisen historian jälkiä voi sivuuttaa. Rakennukseen on myös istutettu paljon uutta tekniikkaa, joka jää yleisöltä piiloon.

Lipunmyynti siirtyy pohjakerrokseen. Samaan tilaan valmistuu uusi yleisölle päivälläkin avoinna oleva teatterikahvila. Perusparannuksiin kuuluu myös hissi, joka mahdollistaa liikuntaesteettömän pääsyn katsomoon, lipunmyyntiin ja lämpiöihin.

(MTV3-STT)

Katso myös Karita Kontulan juttu aiheesta
Käy Kansallisteatterin kotisivuilla
(Kymmenen uutiset 23.04.2002)