Kansa raivostui lapsenraiskaajien tuomioista – Ei mikään ihme

Muun muassa nämä tuoreet rangaistukset ovat kummastuttaneet maallikoita: miten kaksivuotiaan lapsen raiskauksesta voi selvitä muutamalla vankilavuodella? Toisaalta vaikkapa talousrikollinen voi saada huomattavasti kovemman tuomion.

”Törkeästä rikoksesta pitäisi antaa ankarampi rangaistus”

Rikosoikeuden professorin Terttu Utriaisen mielestä rikoksen törkeysasteen ja rangaistusten pitäisi olla paremmin suhteessa toisiinsa.

– Kriminaalipolitiikassa ei osata erottaa kunnollisesti törkeitä ja lieviä tekoja toisistaan, ja selvästi toisistaan poikkeavia tapauksia käsitellään kuin massaa, Utriainen sanoo.

Utriainen toteaa, että kovat rangaistukset eivät välttämättä vähennä rikollisuutta, mutta ne sopivat paremmin ihmisten oikeustajuun.

– On ihan totta, että meillä ei tapeta ihmisiä yhtään sen enempää tai vähempää, tuomitaanko heidät taposta vankilaan kymmeneksi tai 15 vuodeksi. Kysymys on oikeudenmukaisuudesta; siitä, minkälaiset rangaistukset koetaan oikeudenmukaisiksi.

"Lasten raiskaustapauksissa käytössä rangaistusasteikon alin neljännes"

Yksi ongelma on Utriaisen mukaan rangaistuskäytännön yhtenäisyyden vaatimus.

– Rikosoikeusjärjestelmän ongelma on se, että siinä pelataan tilastollisilla keskiarvoilla. Ja tällaisissa lukumäärältään erittäin harvinaisissa rikoksissa keskiarvo saattaa syntyä teoista, jotka ovat tavattoman erilaisia. Tilanne on muodostunut siksi sellaiseksi, että meillä käytetään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvissä tapauksissa yleensä rangaistusasteikon alinta neljännestä.

”Tuomioita on vaikea vertailla”

Turun yliopiston rikosoikeuden professorin Jussi Tapani tähdentää, että kaikki lähtee lain kirjaimesta: tuomioistuinten on noudatettava lainsäätäjän tekemiä ratkaisuja ja rangaistusasteikkoja. Kansalaiset puolestaan saavat tietää tapauksesta usein vain typistetyn kuvauksen, josta eivät ilmene rangaistusta lieventävät asiat.

Toisaalta seksuaalirikoksista annettujen tuomioiden vertaaminen esimerkiksi huume- tai talousrikosten tuomioihin ei ole Tapanin mukaan monesti järkevää.

– Sentyyppisille vertailuille ei ole välttämättä aina rationaalisia perusteita, koska tuomioihin vaikuttaa niin monta muuttujaa. Yksi niistä on rangaistusasteikko. Miten pystytään vertailemaan rahan menetystä, terveyden tai hengen menetystä tai sen vakavaa loukkausta tai seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkausta? Ei ole mitään hyvää, yhteismitallista kriteeristöä verrata niitä toisiinsa.

Suojellako tekijää vai uhria?

Terttu Utriaisen mukaan lapsiin liittyvissä rikoksissa on tajuttu vasta aivan viime vuosikymmeninä se, että rikosoikeusjärjestelmän tehtävä on suojella uhria.

– Vielä 1970-luvun kriminaalipolitiikka lähti siitä, että tärkeintä on suojella rikoksentekijöitä, että heidän oikeusturvansa tulee taatuksi. Nyt Euroopan ihmisoikeustuomioistuin sanoo varsinkin seksuaalirikospäätöksissä hyvin selvästi, että valtion tehtävä suojella nimenomaan uhria. Ihan korostetusti pitäisi ottaa huomioon haavoittuvaiset ihmiset, kuten lapset ja vammaiset, jotka eivät pysty itse suojelemaan itseään.

“Pitääkö joutua vankilaan, että saa hoitoa?”

Utriainen kiittelee vielä erilaisia tukiohjelmia, joita on kehitetty esimerkiksi pedofiileille. Niissä autetaan pedofiliaan taipuvaisia ihmisiä hallitsemaan seksuaalisuuttaan niin, ettei se kohdistu lapsiin.

– Ohjelmat ovat suhteellisen tehokkaita, ja niistä on saatu hyviä tuloksia. Mutta niitä käytetään vain vankilassa. Joskus tuomiot ovat niin lyhyitä, että pitkät ohjelmat eivät sovellu niihin oloihin. Tietysti on yhteiskunnan kannalta aika pönttöä sekin, että ihminen pitää ensin tuomita vankilaan, ennen kuin hän pääsee mukaan ohjelmiin.