Kannatko turhaa taakkaa? Näin huollat surullista tai katkeraa sydäntäsi

Sydän voi särkyä, sydän voi pakahtua onnesta, sydän voi kantaa käsittämättömän raskasta taakkaa. Kaikki nämä sanonnat kuvastavat sitä, kuinka tärkeä sydän on ei ainoastaan lihaksena, vaan myös henkisen hyvinvoinnin mittarina.

Mitä hanakammin kieltäydymme käsittelemästä tunteitamme, sitä isommiksi taakoiksi ne kasvavat sisällämme. Ne jäävät asumaan sydämiimme ja lopulta unohdamme niiden läsnäolon – vaikka ne mustuttavat salakavalasti mieltämme ja kehoamme. Jos joskus huomaat tulevasi syyttä suotta ahdistuneeksi, vihaiseksi tai menet tolaltasi jopa pienistäkin asioista, kannattaa pysähtyä kuuntelemaan omaa sydäntään: kantaako se turhaa taakkaa?

Tässä kolme helppoa keinoa, kuinka voit eheytyä ja siivota sydämesi turhista murheista.

1. Pysähdy ja hiljene

Etsi rauhallinen paikka, jossa tunnet olosi turvalliseksi. Mikä huone kodistasi tuntuu turvallisimmilta, vai nautitko istua pihakeinussa? Mieti, että paikan tulisi olla hiljainen ja jossa ei ole paljoa erilaisia ärsykkeitä – kuten taulu, seinäkello, televisio – jotka voivat viedä huomiosi muualle.

Varmista, ettei sinua häiritä ja tunnet olosi mukavaksi. Koko kehon parantuminen alkaa sydämestä, joten kuuntele mitä sillä on sanottavanaan: hengitä syvään ja kuuntele sisintäsi.

Oletko väsynyt, uupunut, surullinen? Oletko vihainen? Oletko katkera? Mistä nämä tunteet kumpuavat?

Muistuuko mieleesi lapsuus, vai nouseeko tunnesopukoistasi esiin kenties joku tietty henkilö tai tapahtuma? Onko joku särkenyt joskus sydämesi?

2. Mikä satuttaa – entä mikä suututtaa?

Kysy itseltäsi, mikä sinua satuttaa tai mikä saa sinut tuntemaan vihaa: tiedosta, että nämä tunteet tekevät sinulle hallaa, syövät onneasi ja hyvinvointiasi sisältäpäin. Usein tämä saattaa olla suorastaan lamauttavaa: ole rohkea ja kohtaa omat petosi. Jos huomaat itse, että nämä tunteet ovat turhia, voimaa vieviä ja myönnät itsellesi, ettei sinun tulisi tuntea näin, se on jo saavutus.

"Viha asuu ainoastaan typerysten rinnassa"Albert Einstein

Uskalla kysyä itseltäsi mikä sinua satuttaa, haavoittaa, suututtaa, aiheuttaa riitoja ja mitkä ilkeät sanat ovat sinua satuttaneet – ja uskalla päästää niistä irti. Ajattele, ettet enää tarvitse näitä tunteita.

3. Opettele antamaan anteeksi

Anteeksiantaminen muille ja ennen kaikkea itselleen ei ole helppoa; meitä on saatettu opettaa olemaan vahvoja, eikä tunteiden näyttäminen ole sallittua. Näin ollen omat tunteet on pitänyt kätkeä sisään sen sijaan, että olisi kohdannut silmästä silmään sen, keneltä pitäisi pyytää anteeksi tai kenelle sinun pitäisi antaa anteeksi. Tai sitten olemme oppineet liian kilteiksi: kaikki vääryys tulisi niellä sellaisenaan: "olen niin huono ihminen, että ansaitsen kaiken pahan". Molemmat ajattelutavat ovat vääriä, mutta yllättävän tiukasti kiinni meissä.

Opettele antamaan anteeksi vaikkapa kirjoittamalla kirje toiselle ihmiselle tai itsellesi: kerro kirjeessä tunteistasi ja pohdi, mitä haluat antaa anteeksi ja ennen kaikkea miksi. Jos koet kirjoittamisen vaikeaksi, kokeile piirtää tuntemuksesi; käytä vaikkapa värikyniä apunasi.

Anteeksiantaminen on myös päästämistä irti. Uskalla päästää irti katkeruudesta tai peloistasi, äläkä kätke niitä sydämeesi. Tiedostaessasi, että nämä negatiiviset tunteet mustuttavat sinua sisältäpäin, pystyt helpommin päästämään niistä irti. Älä kanna enää taakkaa, vaan anna sydämesi parantua ja oppia pakahtumaan jälleen onnesta.

Osittainen lähde: Purposefairy.com