Kaivospelastaja kuvailee keikkaa: "Sellanen pimmee musta reikä"

– En vietä unettomia öitä Pampalon takia, mutta vaativia tehtäviä ne kaivoskeikat ovat, myöntää palomestari Ville Leinonen Ilomantsista.

Eilisessä tulipalossa vahingot jäivät vähäisiksi hyvän ennakkosuunnitelman ja harjoittelun ansiosta.

– Joulukuun 10. päivä harjoiteltiin viimeksi. Silloin aiheena oli koneenkuljettajan sairauskohtaus syvällä maan alla. Siitä harjoituksesta oli hyötyä eilenkin, Leinonen kiittelee.

"Pimmee musta reikä"

Lopulta Pampalon kultakaivoksen eilinen tulipalo oli helppo nakki ammattipelastajille. Kaivoksen työntekijät toimivat kuten oli harjoiteltu ja palo sammui alkuunsa. Osa työntekijöistä tuli heti maan pinnalle, kolme jäi pelastuskonttiin.

– Me saatiin jo matkalla tietää, että palo oli sammunut hyvän alkusammutuksen ansiosta. meidän tehtäväksi jäi tiedustelu kaivoskuilussa ja henkilöiden pelastaminen kontista, kertaa kouluttaja-palomies Markku Tahvanainen eilisillan tapahtumia.

– Pamppaileeko sydän erikoisen paljon kun keikka tulee Pampaloon?

– Samanlainen tehtävä se on kuin muutkin, mutta ympäristö on tietysti poikkeava.

Tahvanainen on osallistunut kaikkiin harjoituksiin joita Pohjois-Karjalan pelastuslaitos on Pampalon kaivoksen kanssa järjestänyt. Silti yllätyksiä tulee.

– Sehän on sellanen pimmee musta reikä aina, että se on joka kerta kun sinne mennee, että ai jaa tämmönenkö tämä olikin. Ei se tutuksi tule kerran, kaks vuodessa käymällä, Tahvanainen myöntää.

Vaikka Pampalo on pieni kaivos, tunneleita on maan alla kilometrikaupalla. Ne pitäisi tositilanteessa tuntea.

Tavallista palokalustoa

Ilomantsin paloasemalla ei ole erikoiskalustoa kaivospalojen varalta, ainakaan liiemmin. Pelastustöissä käytetään paljon samaa kalustoa kuin esimerkiksi liikenneonnettomuuksissa.

– Paineilmatyynyillä voidaan siirrellä maan alla kivenlohkareita pelastusreitiltä tai kallistuneita työkoneita, Leinonen esittelee laitteitaan.

– Pienistä tehtävistä näillä selvitään. Tarvittaessa saadaan apua muilta asemilta.

Monet kaivokset ovat varautuneet onnettomuustilanteisiin vähintäänkin yhtä hyvin kuin pelastuslaitokset, jopa paremmin. Viranomaisten pitäisi kuitenkin pystyä kytkeytymään esimerkiksi kaivosyhtiöiden omiin paineilmalaitteisiin, mutta esimerkiksi Pohjois-Karjalassa näin ei vielä ole.

– Meillä on maakunnan alueella jo useita toimivia kaivoksia ja ehkä joudumme harkitsemaan happilaitteiden hankintaa pitempiaikaisten savusukellusten varalta, pohtii päivystävä päällikkö Lari Parkkinen pelastuslaitokselta.

Tuuletuskuilu on varareitti

Jos kaivoskuilussa sattuu iso palo, se voi kestää jopa pari vuorokautta. Silloin maan alle ei ole asiaa.

– Iso kaivoskone palaa kaksi päivää jos renkaat syttyvät. Sellaisessa tilanteessa käydään vain tiedustelemassa asiaa.

Paloa voidaan yrittää myös sammuttaa maan alla satojen metrien syvyydessä käyttämällä tuuletuskuilua.

– Paloletkut eivät tietenkään riitä joka paikkaan. Sammutusvesi otetaan silloin liittimillä kaivoksen putkistosta, Leinonen selittää.

Maanalaisesta kaivoksesta on oltava kaksi reittiä ulos ja Pampalon kaivoksessakin sellaiset löytyy. Toinen on ajotunneli ja toinen on tuuletuskuilu.

– Elikkä siitä sitten vain tikkaita myöten ylös.

Tuuletuskuilun tikkaita pitkin voidaan poikkeustilanteessa yrittää pelastaa myös ihmisiä maan pinnalle.

Näin myrkkykaasuilta suojaudutaan Kittilän kaivoksissa

Suurturmaharjoituksia ei johdeta edestä, vaan näyttöpäätteeltä

Pelastuslaitosten on osattava hoitaa ydinturma tai kaivospalo

Pampalon kultakaivoksen työntekijät pelastettu tulipalosta