Juhlapukeutumisen viisi vuosikymmentä

Pukeutumisen koodisto muuttuu yhteiskunnallisten ja kulttuuristen tapahtumien ja ilmiöiden myötä. Se, mikä oli viisitoista vuotta sitten juhlavaa, ei välttämättä ole sitä nyt tai tulevaisuudessa. Yksistään viimeisen viiden vuosikymmenen aikana juhlatyyli on kokenut monia käänteitä. Toisinaan arkinen housuasu on koettu riittävän juhlavaksi, toisinaan juhla-asun on pitänyt kiiltää ja kimaltaa.

Käytännöllisen kaunista

1900-luvun puolivälissä Suomessa seurattiin kiinteästi muotia ja siitä otettiin vaikutteita pukeutumiseen. Muotivirtauksia selvemmin pukeutumista sääteli kuitenkin käytännöllisyys. Koristautuminen arvokkaisiin tilaisuuksiin oli asiallista ja ajan hengen mukaan erosi selvästi arkipukeutumisesta. Asut juhliin tehtiin itse tai teetettiin.

Mukavaa ja monikäyttöistä

Euroopan kulttuurin ja politiikan murros 1960-luvun lopussa vaikutti vahvasti pukeutumisen traditioihin. Kun porvarillisista arvoista aletttiin irtaantua, huolellinen ja tilaisuuden mukainen pukeutuminen teki tilaa vapaamuotoisemmalle juhlapukeutumiselle. Näkyvät vaatetusalan edustajat, kuten Marimekko ja Vuokko, olivat osaltaan vapautumisen ja arkipäiväistymisen taustalla. Niillä oli tarjota mukavia ja monikäyttöisiä designvaatteita modernille työssäkäyvälle naiselle, joka arvosti vaatteiden helppohoitoisuutta.

Asu vapaa!

1970-luvulla asu oli vapaa; juhliin kuin juhliin oli mahdollista osallistua lähes millaisissa vaatteissa tahansa. 1950-60-luvuille tyypillisten nailonien ja teryleenien sijaan alettiin suosia muun muassa polyesteritrikoota. Naisten housuasusta tuli yleisesti hyväksytty juhla-asu.

Paluu juhlavaan

Seuraavalla vuosikymmenellä juhlapukeutumisessa oli nähtävissä elpymisen merkkejä. Alkavasta taloudellisesta taantumasta huolimatta 1980-luvun juhlissa säihkyi hopea ja kulta. Elettiin paljettien ja kimalluksen kulta-aikaa. Entisestään tiukentuva taloudellinen tilanne hillitsi kehitystä, mutta ei katkaissut sitä.

Yksilöllistä ja entistä ylellisempää

Vaihtunut vuosituhat toi mukanaan uudenlaisen juhlakulttuurin. Kun työelämän kiire ja jatkuva kilpailu vaativat työntekijältä yhä parempaa organisointikykyä ja tiukkaa itsekuria, vapaa-ajalla halutaan ottaa rennommin. Juhlimiseen panostetaan ja juhlatilaisuuksiin koristaudutaan yhä ylellisemmin, näyttävämmin ja yksilöllisemmin.

Lähde: Minna Uotila ja Ritva Koskennurmi-Sivosen artikkeli ”Pukeutuminen” teoksessa Maamme Suomi

Teksti: Essi Kurkinen

Kuvat: Shutterstock