Joustavammat tuet auttaisivat eronneita vanhempia

- Pitäisi tukea enemmän jaettua vanhemmuutta ja suunnitella perhepoliittisia etuuksia siltä kannalta. Molempien vanhempien tai yksinhuoltajan jonkun toisen läheisen tukeminen olisi joustavaa, kirjan toimittajakuntaan kuuluva Turun yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksen professori Katja Forsse'n sanoo.

Forsse'n toteaa, että myös yhteiskunnan palveluita, kuten koulua ja päivähoitoa, pitäisi arvioida yksinhuoltajien tarpeiden kautta. Yksinhuoltajien työllisyys on heikentynyt 1990-luvun alun jälkeen tuntuvasti. Tähän on Forsse'nin mukaan syynä työelämän vaatimusten muuttuminen, ei yksinhuoltajien työhalukkuus.

- Yksinhuoltajien heikko taloudellinen asema on varmaankin kaikkien tiedossa, mutta vaikuttaa siltä, että yksinhuoltajat ovat edelleen näkymätön ryhmä suomalaisessa perhepolitiikassa.

Pienten lasten yksinhuoltajilla vaikeinta

Väestöliitto haluaa julkaisulla herättää keskustelua yksinhuoltajien heikentyneestä asemasta. Toimitusjohtaja Helena Hiila arvioi, että yhteiskunnan tukiverkko ei tavoita yksinhuoltajia riittävän hyvin.

- Ehkä me tarvitsemme positiivista diskriminaatiota, siis kohdistettaisiin erityistukea yksinhuoltajavanhemmille.

Yksinhuoltajaperheiden köyhyysriski on edelleen muita perheitä suurempi, vaikka 1990-luvun puolivälissä alkanut taloudellisen aseman kurjistuminen näyttää loppuneen viime vuosina.

Alimpaan tuloviidennekseen kuuluu yli kolmannes yksinhuoltajaperheistä. Yhdistettynä siihen, että pienten lasten yksinhuoltajaäideiltä usein puuttuu työsuhde, joka helpottaisi paluuta työelämään, on yksinhuoltajien köyhyys syventynyt. Köyhyys näkyy selkeimmin yksinhuoltajaperheiden kulutuksessa, sillä tuloista yli puolet kuluu asumiseen ja elintarvikkeisiin.

- Vaikka yksinhuoltajien taloudellinen tilanne on heikko, kansainvälisestä näkökulmasta yksinhuoltajien asema Suomessa on kuitenkin hyvä, Katja Forsse'n sanoo.

(MTV3 - STT)