Joukkotappeluissa on etsitty itseä ja maksettu kalavelkoja – "perinteestä erotettava silmitön väkivalta"

Sovittujen joukkotappeluiden perinne elää, vaikka iso osa joukkotappeluista on tätä nykyä perinteisestä eroavaa, muuhun rikollisuuteen liittyvää väkivaltaa.

Viime viikkoina useamman ihmisen kahakoita on tullut poliisin tietoon ainakin Tampereella, Vantaalla ja Helsingissä. Nuorisotutkimusseuran vastaavan tutkijan Mikko Salasuon mukaan joukkotappelut ovat ikivanha perinne.

– Etsitään omaa viiteryhmää, mihin kuulutaan. Se on itsen ja minuuden, oman identiteetin hakemista.

Tampereen tapauksessa näyttää Salasuon mukaan olevan kyse muusta kuin perinteisestä joukkotappelusta.

– On erotettava tappeluperinteestä silmitön väkivalta, jossa maksetaan vanhoja kalavelkoja.

Tampereen tappelussa epäillään mahdollisesti olleen taustalla edellisenä päivänä tapahtunut puukotus. Tappelussa Särkänniemen pysäköintialueella käytettiin nyrkkien lisäksi puukkoa, kaasuja, sähkölamauttimia ja teleskooppipatukoita. Epäiltynä on neljä nuorta miestä ja kolme naista.

Sakilaisista lättähattuihin ja hämyihin

Perinteisissä joukkotappeluissa ei Salasuon mukaan ole ollut samanlaista vahingoittamistarkoitusta kuin rikollisten välienselvittelyissä. Esimerkiksi kaupunginosien väliset tappelut loppuivat, kun väkivalta meni liian raa'aksi.

Ennen 1900-luvun alkua kyläyhteisössä saattoi joutua kahnaukseen, jos yritti tapailla toisen kylän tyttöä. Vuosisadan alkupuolen Helsingistä muistetaan Kallion alueen sakilaisten porukka, joka otti yhteen muiden kaupunginosien porukoiden kanssa. 1950-luvulla tulivat lättähatut, ja 1960-luvulla lähiöjengien väliset tappelut yleistyivät. Myös suomen- ja ruotsinkieliset ottivat yhteen.

1980-luvulla tappelivat muun muassa punkkarit ja hämyt, ja nykyisin joukkotappeluita on esimerkiksi etnisten ryhmien välillä.

Joukkotappelut jäävät yleensä siinä iässä, kun miehet perustavat perheen ja löytävät paikkansa työelämässä. Naisia perinteisissä tappeluissa ei juuri ole ollut osallisina.

– Tyttöjen kunnian takia on kyllä tapeltu paljon, Salasuo sanoo.

Joukkuelajeihin, kuten esimerkiksi jalkapalloon, liittyvä huliganismi on tutkijan mukaan oma lukunsa. Muualta Euroopasta Suomeen rantautuneessa ilmiössä tappelijat voivat olla yli 30-vuotiaitakin miehiä.

Alakulttuuri voi arvostaa väkivaltaa

Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin suunnittelija Hannu Niemi toteaa, että tappeleminen voi liittyä alakulttuuriin, jossa voimaa ja väkivaltaa arvostetaan. Alkoholin käyttö toimii usein pontimena ja uskalluksen lisääjänä.

– Osa nuorista voi olla hyvinkin marginalisoituneita ja hakeutua käyttämään väkivaltaa. Se voi olla tärkeä osa jengissä olemista ja arvomaailmaa.

Niemen mukaan Joensuun takavuosien skinheadit ovat ääriesimerkki syrjäytyneistä ja moniongelmaisista väkivallan käyttäjistä. Skinheadien harjoittama väkivalta syveni tappeluiden kierteeksi 1990-luvulla. 

Lue myös:

    Uusimmat