Jörn Donner moittii valtion suhtautumista kirjallisuuteen

Jörn Donner

-Valta maassamme harrastaa eräänlaista kirjallisuuden ryöstöviljelyä: valtio ansaitsee arvonlisäveroina kirjallisuudesta monin verroin enemmän kuin antaa sille apurahoina, Donner sanoo. Kirjailija-professori Kalle Päätalo on Donnerin kanssa samaa mieltä siitä, että kirjallisuuden arvostus on Suomessa valtion taholta varsin vähäistä.
-Olen pitkälti samoilla linjoilla, Päätalo totesi Donnerin puheen jälkeen.

"Päättäjät eivät ymmärrä kirjallisuutta"

Donnerin mielestä etenkin eduskunta suhtautuu kirjallisuuteen kaksijakoisesti. Kansanedustajana itsekin olleen kirjailijan mukaan poliitikkojen virallisissa puheissa kirjallisuuden arvostus kuulostaa olevan kohdallaan. Donnerin mukaan päättäjät eivät kuitenkaan ymmärrä kirjallisuuden päälle.
-Useimmat itsekin kirjoja kirjoittaneet kansanedustajat ja pääministerit eivät ymmärrä kirjallisuudesta mitään.

Donnerin mukaan se, että kirjallisuus ei ole valtion arvoasteikon yläpäässä, tulee esille monella taholla. Kirjailija kertoi esimerkin, millä tavalla eräs valtion laitos suhtautuu kirjallisuuteen.
-Eduskunnan hallinnoima Yleisradio yritti saada minua erään kirjallisuusohjelmansa isännäksi. Kieltäydyin kunniasta, kun sain tietää, että ohjelma oli määrä esittää lauantaiaamuisin kymmeneltä. Siihen aikaanhan suomalainen on joko nukkumassa tai krapulassa!

Donnerin mukaan kirjallisuus kaipaa enemmän arvostusta erityisesti siksi, että se on osa kansakunnan kehitystä.
-Ilman kirjailijoita suomalaista yhteiskuntaa vapaana ja itsenäisenä ei olisi voitu synnyttää vuonna 1917.

Vaikka kirjallisuus ei pysty kilpailemaan ajankohtaisten tv-ohjelmien ja sanomalehtien kanssa, on sillä Donnerin mukaan suuri merkitys.
-Esimerkiksi Väinö Linnan Tuntematon sotilas on ollut suorastaan terapeuttinen varsinkin sodasta toipuvalle kansalle. Parhaiden kirjailijoidemme tekemä ihmis- ja yhteiskunta-analyysi on pitkällä tähtäimellä aivan yhtä tärkeää kuin politiikka.

"Kalle on lajityyppi"

Jörn Donner ja Kalle Päätalo ovat eläneet hyvin erilaista elämää. He myös kirjoittavat lähes vastakkaisista elämänpiireistä. Päätalo kuvaa maalaisympäristöä ja maaseudun ihmisiä, Donner taas porvarillisempaa kaupunkielämää.
-Yhteiskunta kaikkine moninaisuuksineen ansaitsee tulla kuvatuksi. Päätalon kertomukset osoittavat, että Suomi ei ole vain sitä, mitä löytyy Helsingin kaduilta. Vaikka Donner itse kirjoittaakin nimenomaan mainitsemistaan Helsingin kaduista, hän kunnioittaa Päätalon kirjallisuutta.
-Suomalaista kertomusta täytyy arvostaa. Kallehan on yksi kirjallisuutemme lajityypeistä. Donner ei kuitenkaan koe Päätalon tyyliä ja aihepiiriä itselleen kovin läheiseksi.

Vastikään Laila Hietamiehen kirjaan perustuvan elokuvan tuottanut kirjailija ei aio ottaa osaa Päätalon tuotannon filmaukseen.
-On vaikea tehdä elokuva asioista, joita ei tunne. Minun täytyisi elää Taivalkoskella, jotta pystyisin tekemään elokuvan Päätalosta. Elokuvanteon sijaan Donner keskittyy kirjoittamiseen.
-Minulla on jo pitkään ollut riippana keskeneräinen romaani, jonka aion saada kesällä valmiiksi.
(STT)