Jo 96 ihmiskaupan uhria saa apua Suomessa

Vuonna 2006 perustetun ihmiskaupan uhrien auttamisohjelman piirissä on tällä hetkellä jopa 96 ihmistä. Heistä 63 on ohjelmassa pakkotyön teettämisen vuoksi, loput liittyen seksuaaliseen hyväksikäyttöön tai pakkoavioliittoihin. Ohjelmaa johdetaan Joutsenon vastaanottokeskuksesta.

Kaikkien uhrien jutut eivät kuitenkaan päädy oikeuteen asti. Vielä vuosi sitten työperäisestä ihmiskaupasta ei ollut annettu yhtään tuomiota.

Nyt tilanne on jo kuitenkin täysin toinen. Työperäiseen ihmiskauppaan liittyviä rikossyytteitä on vireillä jo useilla aloilla eri puolilla maata.

Kynsistudiojuttu ensimmäinen

Ensimmäinen tuomio on tulossa pian lainvoimaiseksi. Viime keväänä helsinkiläisen kynsistudion jutussa tuomitut vietnamilaissyntyiset omistajat ovat peruneet valituksensa hovioikeudessa. Tuomio oli kaksi vuotta neljä kuukautta kahdesta ihmiskaupasta.

Lisäksi ihmiskauppaepäilyjä on syytteessä tai syyteharkinnassa ainakin kahdeksan eri puolilla Suomea. Suuri osa liittyy ravintoloihin, mutta mukana on myös puualaa, kasvihuonebisnestä ja asennustoimintaa. Erityisen paljon juttuja on Pirkanmaalla sekä Pohjanmaalla.

– Viranomaiset ovat tehostaneet ihmiskaupan vastaista toimintaa ja pystyvät paremmin tunnistamaan ihmiskaupan uhreja, arvioi ylitarkastaja Måns Enqvist vähemmistövaltuutetun toimistosta.

Etenkin Pirkanmaan jutut ovat liittyneet lähes yksinomaan ravintola-alaan.

– Se kuuluu yhtenä näihin ihmiskauppa-alttiisiin aloihin, siivousalan ja rakennusalan lisäksi.

Pakkotyöhön harhautetut tekevät usein töitä asiakkaiden silmien edessä. Kun yhteistä kieltä ei ole, kukaan ei välttämättä huomaa.

Miksei uhreja etsitä?

Erityisesti työsuojeluviranomaiset ovat Enqvistin mielestä hyvin keskeisessä roolissa siinä, miten paljon juttuja tulee jatkossa ilmi. He ovatkin saaneet hiljattain ohjeistuksen ja koulutusta siihen, miten ihmiskaupan uhrin tunnistaa ja miten epäilyjen suhteen pitää toimia.

Ihmiskauppa on tyypillistä piilorikollisuutta, ja arvioiden mukaan suurin osa siitä jää viranomaisten ryhtiliikkeestä huolimattakin pimentoon. Miksei sitten työsuojelutarkastuksia tehdä siis enemmän?

– Me valikoimme nämä valvontakohteet sen mukaan, missä me tiedämme olevan keskimääräistä enemmän ulkomaalaista työvoimaa. Kohteena ei ole sinänsä ihmiskauppa, emmekä ole siinä sinänsä toimivaltaisia viranomaisiakaan, sanoo valvontajohtaja Markku Marjamäki sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosastolta.

Ihmiskauppatapaukset saattavat jopa mennä tarkastajien silmien ohi, uudesta ohjeistuksesta huolimatta.

– Tämä ei ole varsinaisesti työsuojeluviranomaisten valvottava asia. Ja valvonta kohdistuu usein työnantajan toimintaan. Hyvin usein valvojat eivät edes tapaa kaikkia työntekijöitä.

Myös poliisille on laadittu uusia ohjeita ihmiskaupan tunnistamiseen. Usein epäilyjä tulee esiin muun rikostutkinnan, esimerkiksi työntekijän tekemän pahoinpitelyilmoituksen tai talousrikostutkinnan yhteydessä.

Lue myös:

    Uusimmat